Hyvinvointialueuudistus on keskeisin rakenteellinen muutos, joka on vaikuttanut palvelujen järjestämiseen, integraatioon ja toimintakulttuureihin. Tämä siirtymä on luonut tarpeen yhtenäistää toimintatapoja ja kehittää yhteistä asiakaslähtöistä palvelujärjestelmää – mihin systeeminen työote vastaa hyvin. Alueella on sekä nopeasti kasvavia kaupunkikeskuksia että harvemmin asuttuja seutuja, mikä haastaa yhdenvertaisten palvelujen toteuttamisen​

Poliittisesti painotetaan ennaltaehkäisyä, varhaista tukea ja peruspalvelujen vahvistamista, mikä näkyy myös kansallisissa ohjelmissa, kuten Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa (LAPE) ja Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa. Lainsäädännöllisesti valmistelussa olevat sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain uudistukset tukevat monialaisen yhteistyön, asiakasosallisuuden ja oikea-aikaisen tuen vahvistamista, jotka ovat systeemisen työotteen keskiössä.​

Palvelujen toteuttamista, kehittämistä ja uudistamista haastavat kuitenkin hyvinvointialueiden taloudellisen toimintaympäristön haasteet ja talouden sopeutustarpeet heijastuvat palvelutuotantoon.  Tämä luo tarpeen vaikuttavalle, monialaiselle ja asiakaslähtöiselle työlle, jossa resursseja käytetään parhaalla mahdollisella tavalla.