Sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien työnjako työikäisten sosiaalipalveluissa, 2

Asiakasprosessin porrasteisuudella pyritään turvaamaan sosiaalipalveluiden saatavuus ja sosiaalityöntekijän erityisasiantuntemuksen tunnistaminen ja oikea kohdentuminen sekä sosiaaliohjaustyön merkityksen näkyväksi tuleminen. 

 

Toimintaympäristö

Pohjois-Savon hyvinvointialueella Työikäisten sosiaalipalveluissa toteutetaan työnjakopilotti sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien työnkuvien selkeyttämiseksi ja asiakasprosessin porrastamiseksi. Asiakasprosessin porrasteisuudella pyritään turvaamaan sosiaalipalveluiden saatavuus ja sosiaalityöntekijän erityisasiantuntemuksen tunnistaminen ja oikea kohdentuminen sekä sosiaaliohjaustyön merkityksen näkyväksi tuleminen.

Lähtötilanne ja strategiset liittymäkohdat

Hyvinvointialueuudistuksen myötä kunnista siirtyneet sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien virkapohjat siirtyivät uuteen organisaatioon. Uudessa organisaatiossa palvelutehtävät eritytyivät. Erityisesti maakunnasta siirtyneen henkilöstön rakenne vaihteli sen mukaan, kuinka sosiaalityön palvelut oli organisoitu kunnissa ja kuinka ne oli resursoitu.  Hyvinvointialueella palvelutehtävien eritymisestä aiheutui tilanne, jossa sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien vakanssien määrät ja suhteet vaihtelivat alueellisesti.  Kunnista, joissa oli tehty yhdennettyä sosiaalityötä, hyvinvointialueelle siirtynyt vakanssi voitiin siirtää vain yhteen palvelutehtävään. Syntyi tilanne, jossa yhdellä, maantieteelllisesti laajalla ja maaseutupainotteisella alueella työikäisten sosiaalipalveluissa sosiaaliohjaajien määrä oli sosiaalityöntekijöiden virkapohjiin nähden suurempi.

 Pitkät välimatkat sekä pienien kuntien toimipisteet vaikuttivat henkilöstön sijoittumiseen laajalle alueelle. Työparien muodostaminen ei ollut mahdollista, eikä toisaalta alueellisesti tarkoituksenmukaista vaihtelevien asiakasmäärien vuoksi.  Sosiaalityöntekijöiden vakansseja ei saatu täytettyä ja vaihtuvuus oli suurta, pääasiassa työssäkäyntialueen sijainnin vuoksi. Tunnistettiin myös, että kunnissa sosiaalityön asiakkuuden perusteet vaihtelivat ja asiakasprosesseja ei oltu jäsennetty. Hyvinvointialueella asiakasprosessien yhdenmukaistaminen aloitettiin sekä asiakkuuden määrittely.  Sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijäiden välinen työnjaon kehittäminen oli haastavampaa sosiaalityöntekijäiden heikon saatavuuden ja runsaan vaihtuvuuden vuoksi.  

Kehitystyön lähtökohtana olevat tarpeet

Työnjakopilotissa kehitetään työnjakoa ja toimintakäytänteitä vastaamaan asiakkaiden tuen tarpeita kohdentamalla sosiaalityöntekijöiden resurssi laissa määritellyn erityisen tuen tarpeen asiakkaille. 

Lisäksi kehitystyöllä vahvistetaan turvaamaan asiakasturvallisuutta ja asiakkaan oikeutta laadukkaaseen palveluun.

Kehitystyöllä vahvistetaan työsuojelun ja työhyvinvoinnin toteutumista tarkastelemalla työnjaon kokonaisuutta siten, että työn vaativuustekijät huomioidaan olemassaolevalla resurssilla.

Sosiaalipalveluiden roolin selkeyttäminen monialaisessa yhteustyössä (TYM).

Muiden kehittämien ratkaisujen hyödyntäminen
  • Varhan tuen tarpeen määrittely
Ideointi
  • Palveluohjauksen roolin jäsentäminen
  • Ilmoituksien käsittelyprosessi
  • Asiakkaiden tunnistaminen/ segmentointi
  • Työnjaon määrittely sostt-sos.ohjaajat
  • Työparien / työtiimien perustaminen sostt- sos.ohjaaja(t)
  • Konsultaatiomallin kehittäminen ja käytöönotto- kehittäjä sostt, perehdyttäjä, esihlö-  >keskinäinen konsultaatio
  •  

 

Idean valinta

Erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden sitouttaminen sosiaalipalveluihin ( haasteena asiakkaiden sitoutumatomuus) Yhteistyön vahvistamien perusterveydenhuoltoon asiakkaiden sitouttamiseksi.