Perhekeskusten alaikäisten päihdetyön malli, Satakunnan HVA (RRP, P4, I1)

Malli kuvaa, miten päihteiden käyttö otetaan puheeksi, miten sitä arvioidaan ja miten siihen puututaan alaikäisen asiakkaan kohdalla perhekeskusten palveluissa (opiskeluhuolto, lapsiperheiden sosiaalipalvelut, lasten ja nuorten miepä-palvelut).

Oivalla ja ymmärrä

Toimintaympäristö

Toimintamallin kehittämisen taustalla vaikuttaa huoli nuorten huumekokeilujen yleistymisestä ja huumeisiin liittyvien asenteiden lieventymisestä. Ongelmallisesti huumeita käyttävien nuorten määrä samoin kuin nuorten huumekuolemat ovat lisääntynet (Rönkä ym. 2020). Samanaikaisesti valtakunnan tasolla on havahduttu alaikäisten päihdehoidon puutteisiin. Nykyiset mielenterveys- ja päihdepalvelut eivät tavoita päihteitä käyttäviä nuoria eivätkä pysty aloittamaan palveluja riittävän nopeasti. Nuorilla päihteiden käyttö ja mielenterveyden haasteet liittyvät usein tiiviisti toisiinsa. (A-klinikkasäätiö 2021)

Satakunnan tasolla kouluterveyskyselyissä (2021 ja 2023) nousee esiin, että alkoholin viikoittainen käyttö on Satakunnan nuorilla koko maata yleisempää. Sen sijaan laittomien huumeiden kokeilu on vähän koko maata harvinaisempaa. Palvelutuotannon kanssa käydyistä keskusteluista on käynyt ilmi, että lasten ja nuoren mielenterveys- ja päihdepalveluihin päihteitä käyttäviä alaikäisiä ohjautuu harvoin.

Toimintamalli sijoittuu hyvinvointialueen organisaatiossa perhekeskuksiin, jotka vastaavat Lasten, nuorten ja perheiden toimialueen perustason palveluista. Alaikäisten päihdetyön näkökulmasta keskeisiä toimijoita perhekeskuksissa ovat opiskeluhuolto, lapsiperheiden sosiaalipalvelut ja lasten sekä nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelut. Palvelukokonaisuudessa nämä palvelut sijoittuvat kolmannen sektorin ja kuntien tekemän ehkäisevän päihdetyön ja hyvinvointialueen erityispalveluiden (psykiatria, lastensuojelu) väliin.

Samanaikaisesti perhekeskusten alaikäisten päihdetyön mallin kanssa Satakunnassa kehitetään muutosohjelman toimesta vakavasti päihteillä oireilevien alaikäisten hoitoa. Kehittämistyöt toteutetaan siten, että toimintakäytännöt tukevat toisiaan eivätkä aiheuta päällekkäistä työtä. Mallin kehittämisen taustalla vaikuttavat myös aiemmin Satakunnan alueella kuntakohtaisesti kehitetyt ehkäisevän päihdetyön käytännöt kuten Pakka-toimintamalli ja Valomerkki-keskustelut. Toimintamallin kehittämisen taustalla vaikuttavat myös hyvinvointialueen taloudellinen tilanne ja moniin malliin liittyviin palveluihin kohdistuva säästöpaine.

Lähtötilanne ja strategiset liittymäkohdat

Kestävän kasvun Satakunta hankkeen nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveyspalvelujen kehittämisen työpaketin (4.1.A.2.) yhtenä tavoitteena on kehittää alaikäisten päihteiden käyttäjien tunnistamista, kohtaamista ja ohjaamista. Tämä toimintamalli on kehitetty vastaamaan näihin tarpeisiin. Toimintamallilla vahvistetaan vaikuttavien menetelmien käyttöä niin puheeksi ottamisessa ja arvioinnissa kuin päihteiden käyttöön puuttumisessakin.

Syksyllä 2023 koottiin hankkeen ja palvelutuotannon yhteinen työryhmä alaikäisten päihdehoidon kehittämisen ympärille. Aloite kehittämisen käynnistämiseen tuli palvelutuotannosta, jossa koettiin, että päihteitä käyttävälle alaikäiselle ei löydy sopivia palveluja. Kehittämisen eteenpäinviemiseksi koottiin ydinryhmä, jossa oli edustajat lastensuojelusta, perhekeskusten mielenterveys- ja päihdetyöstä, nuorisopsykiatrialta, Ankkuri-tiimistä ja opiskeluhuollosta. Työryhmän työskentelyssä havaittiin, että eri kunnissa on erilaisia käytäntöjä ja toimintatapoja. Hyvinvointialueelle siirryttäessä lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelut organisoitiin osaksi perhekeskusten palveluja uusien esihenkilöiden johdettaviksi. Työryhmässä päädyttiin siihen, että tehdään selvitys tämän hetken palveluista ja niiden kehittämisestä.

Keväällä 2024 tehtiin kysely toimintamallin kehittämisen pohjaksi. Siinä selvitettiin olemassa olevia palveluja ja koulutustarpeita. Vastaajat kokivat, että osaamista päihdekokeilujen läpikäymiseen löytyy, mutta mitä vakavammaksi päihteiden käyttö etenee, sitä vähemmän koettiin tähän olevan osaamista ja sopivia palveluja. Päihdekyselyt, esimerkiksi ADSUME, olivat käytössä noin puolella vastanneista. Päihteiden käyttöön puuttumisen keinoista eniten nostettiin esiin ohjaaminen nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluihin. Lisäkoulutusta toivottiin kyselyiden ja haastattelujen käyttöön, mini-interventioon ja puheeksi ottamiseen sekä perheen kanssa työskentelyyn. Koulutusta toivottiin myös tarjolla olevista palveluista, joihin nuoria voi ohjata. Palveluiden kehittämiseltä toivottiin muun muassa selkeitä palveluketjuja, vanhemmuuden tukemista ja alaikäisille suunnattuja päihdepalveluja. Toiveena oli, että palveluissa huomioidaan samanaikaisesti sekä päihteiden käyttö, neuropsykiatriset piirteet että mahdolliset psyykkiset oireet.

Kyselyn lisäksi lähtötilannetta kartoitettiin kesän ja alkusyksyn 2024 aikana tapaamalla eri alueiden lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdetyön työntekijöitä sekä lapsiperheiden sosiaalipalveluiden työntekijöitä. Tapaamisissa kävi ilmi, että eri alueiden välillä on eroja siinä, minkä verran tulee nuoren omaan päihteiden käyttöön liittyviä lastensuojeluilmoituksia. Mielenterveys- ja päihdepalveluihin ohjauduttiin vain harvoin päihteiden käyttöön liittyvissä haasteissa. Perheiden kanssa työskentely koettiin tärkeäksi, mutta siinä koettiin myös olevan haasteita. Erityisesti tapaamisissa nousi esiin toive selkeästä työnjaosta ja käytännöistä sekä palveluketjuista.

Kehitystyön lähtökohtana olevat tarpeet

Alaikäisten näkökulmasta on tärkeää, että myös päihteiden käyttöön liittyvistä asioista voi keskustella ja kysyä matalalla kynnyksellä sote-ammattilaisen kanssa. He tarvitsevat turvallisessa ympäristössä tapahtuvaa ja leimaamatonta päihteiden käytön puheeksi ottamista, oikeaa tietoa päihteistä ja niiden käyttöön liittyvistä asioista sekä arvioon perustuvaa ja tarpeidensa mukaista tukea päihteiden käytön vähentämiseen/lopettamiseen. Alaikäisten vanhemmat tarvitsevat niinikään tietoa päihteistä yleisemmin sekä tietoa oman lapsen tilanteesta. Vanhempien tiedon ja tuen tarpeet, esimerkiksi lapsen kanssa kotiympäristössä toimimiseen ja omaan jaksamiseen liittyen, on tärkeää ottaa työskentelyssä huomioon.
Ammattilaisilla on tarve päihteiden käyttöön liittyvien palveluiden selkiyttämiselle ja paremmalle tuntemiselle sekä varhaisen vaiheen päihdeosaamisen vahvistamiselle. On tärkeää, että he ovat tietoisia omasta roolistaan päihdetyön kokonaisuudessa ja hallitsevat puheeksiottamiseen, päihteiden käytön arviointiin ja varhaiseen tukeen liittyvät taidot.
Organisaation tasolla on tarve selkeille toimintatavoille ja monialaiselle yhteistyölle palveluiden kesken siten, että sekä sosiaalihuollon että terveydenhuollon palvelut saadaan nivottua asiakkaan ja hänen perheensä tarpeiden mukaiseksi kokonaisuudeksi.
Yhteiskunnan tasolla on tarve vahvistaa alaikäisten päihteiden käytön puheeksiottoa sekä oikea-aikaista ja riittävää puuttumista varhaisessa vaiheessa, jotta voidaan ennaltaehkäistä haitallisen päihteiden käytön kehittymistä ja nuorten huumekuolemia.

Kehittäjäjoukon kokoaminen ja yhteiskehittäminen

Toimintamalli kohdentuu Satakunnan neljään perhekeskukseen. Alaikäisten satunnaisen tai toistuvan päihteiden käytön näkökulmasta keskeisiä toimijoita ovat opiskeluhuolto, lapsiperheiden sosiaalipalvelut sekä lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelut. Opiskeluhuollossa ollaan läsnä lasten ja nuorten kouluarjessa. Koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa kohdataan kokonaisia ikäluokkia terveystarkastuksissa ja opiskeluhuollon palvelut ylipäänsä ovat usein ensimmäisiä, joihin hakeudutaan tai ohjaudutaan, kun haasteita tulee vastaan. Lapsiperheiden sosiaalipalvelut puolestaan käsittelevät kaikki lastensuojeluilmoitukset. Vaikka ilmoituksen aihe olisi muu kuin päihteiden käyttö, saattaa heidän asiakkaillaan olla kasautuneita haasteita, mikä osaltaan altistaa myös päihdekokeiluille ja toistuvalle päihteiden käytölle. Myös lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluiden asiakasryhmä kuuluu päihdekokeilujen ja toistuvan päihteiden käytön osalta erityisen haavoittuvaan ryhmään. Edellä mainittujen lisäksi yhteistyökumppaneita ovat seksuaaliterveysneuvolat, lastensuojelun palvelut sekä kuntien nuoriso- ja sivistystoimialat sekä mahdolliset kolmannen sektorin toimijat. Alaikäisten päihdetyön kokonaisuutta kehitettiin yhdessä Alaikäisten päihdetiimin (erityistason päihdetyö) kanssa siten, että perustason ja erityistason palvelut muodostavat monialaisen ja yhtenäisen kokonaisuuden.

Toimintamallin kehittämiseksi on järjestetty alueittaiset työpajat, joihin esihenkilöt nimesivät osallistujat keskeisistä perhekeskuspalveluista. Työpajat on järjestetty alueittain, jotta kokonaisuutta on pystytty tarkastelemaan sekä kaupunkikeskittymien että pienten kuntien ja pitkien etäisyyksien näkökulmista.

Työpajojen teemoja olivat:

Varhainen puuttuminen ja puheeksi ottaminen
Päihteiden käytön arviointi
Työskentely päihteitä käyttävän lapsen/nuoren ja hänen perheensä kanssa
Monialainen yhteistyö
Ohjaaminen palveluissa
Toimijoiden roolit

Tavoiteltu muutos

Toimintamallin käytön myötä asiakas saa arvioon perustuvaa, kokonaisvaltaista ja tarpeidensa mukaista hoitoa ja tukea. Perhekeskusten alaikäisten päihdetyö kuvautuu työntekijöille selkeänä kokonaisuutena. Päihteiden käytön puheeksiottamista toteutetaan opiskeluhuollon palveluissa, lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluissa sekä lapsiperheiden sosiaalipalveluissa luonnollisena osana omaa perustyötä. Palveluissa arvioidaan alaikäisen päihteiden käyttöä osana hänen kokonaistilannettaan ottaen huomioon myös vanhempien mahdolliset tiedon ja tuen tarpeet. Työntekijöillä on keinoja toteuttaa varhaisen vaiheen päihdetyötä oman työnsä konseptissa. He tuntevat hyvinvointialueen alaikäisten päihdetyön palvelukokonaisuuden , osaavat hyödyntää muita palveluita monialaisessa yhteistyössä ja ohjata asiakkaan ja hänen perheensä tarpeen mukaisiin palveluihin.
Hyvinvointialueella on käytössä selkeä alaikäisten päihdetyön kokonaisuus, mikä mahdollistaa puheeksi ottamisen ja varhaisen vaiheen tuen alaikäisille ja heidän perheilleen. Päihdetyön osaamisen vahvistaminen edesauttaa yhteiskunnan tasolla haitallisen päihteiden käytön ja päihdehäiriöiden ennalta ehkäisyä ja vähentää päihteiden käyttöön liittyvää stigmaa.

Muutoksen mittaaminen

TerveysLifecaren kautta on toimenpidekoodien (esim. IHA10, IHA11, IHA 12, IHA13, Iha21, IHA22, IHA29 ja OAB40) )avulla mahdollista seurata toteutuneita päihteiden käytön arviointeja ja osin myös päihteiden käyttöön liittyvää ohjausta ja neuvontaa terveydenhuollon palveluissa. SosiaaliLifecaren osalta seurantamahdollisuudet ovat toistaiseksi heikommat.

Toteutussuunnitelma

Toimintamallin kehittämistä taustoitetaan kokoamalla työryhmä alaikäisten päihdetyöhön liittyvistä tahoista ja toteuttamalla kysely liittyen alaikäisten päihdetyöhön. Tarkennetaan, mihin kohderyhmään ja mihin palveluihin malli keskittyy ja kartoitetaan keskeisimmät yhteistyötahot.
Vahvistetaan alaikäisten päihdetyöhön liittyvää osaamista tiiviillä kohderyhmälle suunnatuilla koulutuksilla esimerkiksi liittyen alaikäisen päihteiden käytön arviointiin, varhaisen vaiheen hoitoon ja tukeen sekä päihteitä käyttävän alaikäisen kohtaamiseen. Vahvistamalla työntekijöiden päihdeosaamista vähennetään osaltaan myös päihteitä käyttäviin liittyviä stereotypioita, kun työntekijöiden ymmärrys päihteiden käytön takana vaikuttavista tekijöistä ja kohtaamisen keskeisistä periaatteista laajenee. Osaamisen vahvistuessa kynnys päihteiden käytön puheeksiottamiselle laskee. Hankitaan tarvittavia välineitä puheeksioton ja päihdetyöskentelyn tukemiseksi palveluissa.
Kootaan perhekeskuksittain järjestettäviin työpajoihin kunkin toiminta-alueen keskeiset toimijat yhteen ja käydään läpi toimintamallin toteuttamiseen liittyviä käytännön kysymyksiä. Muokataan mallin luonnosta kertyneen tiedon mukaan. Yhteiskehittämisen kautta työntekijöille hahmottuu päihdetyön kokonaisuus ja heidän oma roolinsa siinä.
Laaditaan toimijoille ohjeet päihteiden käytön puheeksiottamiseen, arviointiin ja puuttumiseen yleisimmin eteen tuleviin tilanteisiin. Esimerkiksi kouluterveydenhuollon työntekijöille tarkoitettu ohje nikotiinituotteiden tai alkoholin käyttöön puuttumiseen. Sisällytetään ohjeisiin myös tarvittavat jatko-ohjaus ja kirjaamisohjeet. Kokeneille työntekijöille monet työskentelytavat ovat tuttuja, mutta monet hyötyvät myös vaiheittaisista ohjeista ja vaikuttavien menetelmien läpikäymisestä. Toimenpidekoodien käytön avulla päihdetyö saadaan näkyväksi ja sen toteutumista pystytään seuraamaan.
Käydään tasaisin väliajoin esihenkilöiden kanssa vuoropuhelua toimintamallin kehittämisestä ja siihen liittyvistä toiveista/tarpeista. Vuoropuhelu vahvistaa esihenkilöiden kuvaa alaikäisten päihdetyön kokonaisuudesta ja varmistaa, että kehittäminen etenee organisaation tarpeiden edellyttämään suuntaan.
Viimeistelty malli viedään vastuualuejohtajan hyväksyttäväksi. Hyväksymisen jälkeen malliin liittyviä käytäntöjä ja toimintaohjeita viedään käytäntöön tallentamalla ne työntekijöiden saataville sekä tapaamalla työntekijöitä työryhmien tapaamisissa. Ammattilaisten työn ja toimintakäytäntöjen yhdenmukaistamisen tueksi kuvattiin alaikäisen päihdepalveluketju.
Toimintamallin käyttöä seurataan toimenpidekoodien käytön ja henkilöstölle suunnatun kyselyn avulla.

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys

Kohderyhmänä ovat satunnaisesti tai toistuvasti päihteitä käyttävät alaikäiset ja heidän perheensä sekä heitä perhekeskusten palveluissa kohtaavat sote-ammattilaiset.

Kuvittele ja kokeile

Muiden kehittämien ratkaisujen hyödyntäminen

Alaikäisten päihdetyön osalta on ajankohtaisesti menossa paljon kehittämistä, minkä vuoksi alkuvaiheessa oli olennaista tutustua meneillään olevaan työhön ja jo kokeiltuihin käytäntöihin. Kehittämisen taustalla vaikutti osaltaan kullakin alueella perinteisesti olleet palvelut ja toisaalta nuorten mielenterveys- ja päihdetyöhön käytössä olevat resurssit. Osalla alueista on perinteisesti ollut nuorisoasema-toimintaa, johon päihteitä käyttävät alaikäiset ovat hakeutuneet tai ohjautuneet. Toisilla alueilla oli rakennettu päihdesairaanhoitajamallia nuorten mielenterveyspalveluiden yhteyteen. Toimintamallin kehittämisen rinnalla on samanaikaisesti seurattu valtakunnallista kehittämistyötä aihealueen parissa.

Satakunnassa ei lähtötilanteessa ollut nuorisoasematoimintaa. Nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluissa on Etelätuulessa (Rauma, Eurajoki) ja Lounatuulessa (Pori, Ulvila, Merikarvia) keskitetty työryhmä ja muiden perhekeskusten alueella yksittäisiä psykiatrisia sairaanhoitajia, joille on jaettu oma vastuukunta/kunnat. Päihdesairaanhoitajamalli ei ole suoraan näihin käytäntöihin istutettavissa. Mahdollisuutta lisäresursointiin ei hyvinvointialueen vaikean taloustilanteen vuoksi ole.

Päihteitä käyttävien alaikäisten palvelujen kohdalla pidetään tärkeänä lapsen/nuoren tilanteen kokonaisvaltaista huomioimista ja mahdollisten muiden haasteiden, esim. perheristiriitojen tai mielenterveysoireiden, samanaikaista hoitamista. Päihteiden käytön arviointi nousi kehittämistä valmistelleessa työryhmässä keskeisesti esiin, koska se luo pohjan sekä hoidon että palveluiden suunnittelulle. Satunnaisesti tai toistuvasti päihteitä käyttävän alaikäisen tunnistaminen on vaikeaa ja toisaalta heitä kohdataan kaikissa alaikäisten palveluissa. Perhekeskuksen palveluissa päihteiden käytöstä kysytään esim. tiettyjen terveystarkastusten yhteydessä, palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä ja mielenterveys- ja päihdepalvelujen alkukartoituksessa. Puheeksi ottamista ja sen jälkeistä tilannearviota tehdään siis monessa eri palvelussa. Tässä toimintamallissa toimintakäytäntöjä on lähdetty rakentamaan tältä pohjalta eteenpäin.

Ideointi

Miepä-työntekijöiden työpaja tammikuu 2025

Työpajaan osallistuivat kaikki Satakunnan alueen lasten ja nuorten miepä-palveluiden työntekijät. Työpajassa käytiin läpi case-pohjaisesti päihteiden käytön arviointiin ja interventioihin liittyviä asioita. Työntekijät kokivat monet menetelmät omassa työssään käyttökelpoisiksi, mutta nostivat esiin, että kohtaavat päihteitä käyttäviä alaikäisiä harvoin, jolloin nämä helposti unohtuvat. Syntyi ajatus päihdetyökalupakista, johon kaavakkeita ja menetelmiä olisi koottu sellaisella alustalle, mihin kaikki helposti pääsevät. Näin käytännön tilanteessa tieto löytyisi helposti yhdestä paikasta.

Perhekeskusten työpajat maaliskuu 2025

Työpajoihin osallistuivat edustajat opiskeluhuollon eri palveluista, lapsiperheiden sosiaalipalveluista sekä lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluista. Alla on kuvattu pajoissa käsiteltyjen teemojen kohdalla esiin nousseita asioita ja huomioita.

Varhainen puuttuminen ja puheeksi ottaminen

Terveystarkastukset, palvelutarpeenarvio, miepä-palveluiden alkukartoitus
Kun selvitellään poissaoloja tai muuta huolta lapsen/nuoren tilanteeseen liittyen
Kun keskustellaan vapaa-ajasta ja kaveriasioista
Suora kysyminen, avoin keskustelu, luottamuksen ilmapiirin rakentaminen
Puheeksi ottaminen perheen kanssa

Päihteiden käytön arviointi

Kyselyt: ADSUME, AUDIT, DUDIT, CAST, Fagerström ja THL:n esitietolomakkeet
Nuorten navigaattori
Psyykkisen voinnin arviointi ja mielenterveysseulat
Palvelutarpeenarvio
Haastattelu
Kaveripiirin kartoittaminen
Havainnointi: tuoksu, olemus, käytös, puhe
Laboratoriokokeet
Toistuvat lastensuojeluilmoitukset päihteiden käytöstä
Moniammatillinen arviointi yhdessä terveydenhuollon/sosiaalihuollon työntekijän kanssa

Työskentely lapsen/nuoren ja perheen kanssa

Mini-interventio, psykoedukaatio
Seuranta/jatkokäynnit
Voimavarakeskeisyys
Kiinnostus nuoren tilannetta kohtaan
Tasapainoilu luottamuksen ja asioista kertomisen välillä
Yhteisistä pelisääntöistä sopiminen esimerkiksi lastenseuojelun ilmoitusvelvollisuudesta ja kirjaamiskäytännöistä kertominen ennakkoon
Vanhempien tapaaminen yhdessä nuoren kanssa tai erikseen
Systeeminen työote
Vanhemmuuden tukeminen
Perheen päihdeasenteista keskustelu
Konsultaatio: lääkäri, alaikäisten päihdetiimi
Terveydenhoitajan ja kuraattorin yhteistyö
Verkoston selvittäminen ja verkostoyhteistyö

Monialainen yhteistyö

Kun nuorella monialainen tuen tarve
Koulun MAR-palaverit tarpeen mukaan
Yhteistyötahoja: kouluyhteistyö; yhteistyö kuraattorin, psyykkarin, lääkärin tai päihdehoitajan kanssa; lääkärin konsultaatio, Alaikäisten päihdetiimi, lastensuojelu/sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut, lastensuojelulaitokset, nuorisopsykiatria (jos hoitokontakti siellä), Ankkuri-tiimin konsultaatio päihdeilmiöistä
Työparityöskentely
Ajantasaisen tiedon välittäminen kaikille osapuolille

Ohjaaminen

Jos huoli jatkuu tai pahenee tai omat palvelut eivät riitä
Alaikäisten päihdetiimiin, lastensuojeluun
Vaatii palveluverkko-osaamista
Saattaen vaihtaen -periaatteella

Kuvaa ja jaa

Ratkaisun perusidea

Satakunnan alueella ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen sekä alaikäisen toistuvaan tai satunnaiseen päihteiden käyttöön puuttuminen ovat perhekeskusten lapsia ja nuoria kohtaavien palveluiden tehtäviä. Perhekeskusten alaikäisten päihdetyön mallin perusideana on, että päihdetyöhön liittyvää puheeksiottamista, arviointia ja varhaisia interventioita tehdään perhekeskuksen eri palveluissa heidän palvelukonseptinsa mukaisesti. Puheeksiottaminen on valtakunnallisissa ohjeistuksissa sisällytetty tiettyihin terveystarkastuksiin ja palvelutarpeenarvioprosessiin, mikä tukee mallin lähtöajatusta. Lasten ja nuoren mielenterveys-ja päihdetyöhön päihteiden käytöstä kysyminen ja siihen puuttuminen liittyy luonnollisena osana.

Perhekeskusten alaikäisten päihdetyön mallissa on kolme perusosiota: puheeksi ottaminen, arviointi ja hoito ja tuki. Puheeksiottaminen on kaikkien lasten ja nuorten kanssa toimivien tehtävä. Arvioinnin sekä hoidon ja tuen osalta mallissa on kuvattu sekä eri palveluille yhteiset toimet että kunkin palvelun oma erityisalue. Esimerkiksi ADSUME-päihdekysely voidaan tehdä missä tahansa palvelussa, kun taas opiskeluhuollon toimijoiden tiedossa on usein mahdollinen huoli poissaoloista tai tuen tarpeesta opintoihin, mikä osaltaan antaa kokonaiskuvaa asiakkaan tilanteesta. Lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluissa on erityisosaamista samanaikaisten psyykkisten oireiden laajemmalle selvittelylle. Lapsiperheiden sosiaalipalveluissa puolestaan korostuu perheeseen liittyvien haasteiden selvittäminen. Perhekeskuksen toimijat voivat tarpeen mukaisesti tehdä arviointia myös sote-yhteistyönä.

Hoidon ja tuen keinoissa perhekeskustasolla korostuvat varhaisen vaiheen päihdetyön menetelmät. Näitä ovat esimerkiksi mini-interventio ja kannabis-interventio. Jo varhaisvaiheen työskentelyssä on olennaista huomioida samanaikaiset psyykkiset oireet ja niiden hoito sekä vanhempien mukaan ottaminen työskentelyyn. Sekä arviointivaiheeseen soveltuvat mittarit että varhaisen vaiheen työskentelyyn soveltuvat työvälineet on koottu alaikäisten päihdetyökalupakkiin, joka on kaikkien hyvinvointialueen työntekijöiden saatavilla.

Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot

Perhekeskusten alaikäisten päihdetyön mallia on kehitetty paitsi yhdessä työntekijöiden ja esihenkilöiden kanssa myös yhdessä erityistason palveluiden kanssa. Tällä tavoin palvelukokonaisuudesta on tullut yhtenäinen, jolloin palvelut täydentävät toinen toisiaan. Mallin juurtuminen edellyttää sekä esihenkilöiden että työntekijöiden sitoutumista systemaattiseen päihteiden käytön puheeksiottamiseen ja varhaiseen puuttumiseen jo ennen kuin se aiheuttaa alaikäiselle merkittäviä haittoja. Osaltaan tätä tukevat esimerkiksi terveystarkastuksia ja palvelutarpeenarviota koskevat valtakunnalliset ohjeistukset.

Perhekeskusten alaikäisten päihdetyön malli hyväksyttiin Lasten, nuorten ja perheiden toimialueen johtotiimissä 7.10.2025. Alaikäisten päihdetyön osaamista vahvistettiin järjestämällä aiheeseen liittyvää koulutusta. Alaikäisen päihteiden käytön arviointi ja päihdetyökalupakki alaikäisten päihdetyöhön koulutuksista tehtiin tallenteet, jotka ovat henkilökunnan katsottavissa hyvinvointialueen Intrassa. Intrasta löytyy myös päihdetyökalupakki alaikäisten päihdetyöhön, johon on koottu keskeisimmät arviointiin tarvittavat mittarit sekä työvälineitä varhaisen vaiheen päihdetyöhön. Näiden lisäksi huomioitiin eri palvelujen erityisiä tarpeita esimerkiksi laatimalla koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoon ohjeet päihteiden käyttöön puuttumiseen sekä järjestelmällä lapsiperheiden sosiaalipalveluille Info päihteiden käytön puheeksi ottamisesta, varhaisesta puuttumisesta ja palveluohjauksesta. Valomerkkikeskustelujen osalta koottiin lista ohjauskäytännöistä niiden kuntien osalta, joissa palvelua on saatavilla. Konkreettiset työvälineet ja osaamisen vahvistaminen tukevat alaikäisten päihdetyön mallin käyttöä perhekeskuksissa. Mallin käyttöönotto edellyttää henkilökunnalta riittävää osaamista alaikäisten päihteidenkäytön arviointiin ja varhaisen vaiheen päihdetyöhön sekä ymmärrystä päihteiden käytön taustalla mahdollisesti vaikuttavista tekijöistä.

Toimintamallin käyttöönottoon liittyen toteutettiin marras-joulukuussa 2025 kysely, jolla selvitettiin alaikäisten päihdetyön nykytilaa perhekeskuksessa sekä mallin käyttöönottoon liittyviä tekijöitä. Kyselyn tuloksia hyödynnetään toimintamallin juurruttamisessa myös hanketyön jälkeen.

Vinkit toimintamallin soveltajille

Toimintamalli soveltuu käyttöönotettavaksi sellaisille hyvinvointialueille, joilla ei ennestään ole erillisiä rakenteita alaikäisten päihdetyöhön, vaan se toteutetaan osana lasten ja nuorten palvelukokonaisuutta. Mallin käyttöönotossa on olennaista huomioida sekä sosiaalihuollon että terveydenhuollon palvelut ja vahvistaa samanaikaisesti työntekijöiden päihdetyön osaamista.

Arvioinnin tulokset tiivistettynä

TerveysLifecaren toimenpidekoodien käyttö alaikäisten päihdetyössä ei ole vielä siinä määrin vakiintunutta, että tilastojen avulla saataisiin todellista tietoa siitä, missä määrin alaikäisten päihdetyöhön liittyvää arviointia ja varhaisen vaiheen päihdetyötä koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa toteutetaan. Lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdetyön osalta tilastot vastaavat suullisesti kuvattua nykytilannetta, jonka mukaan päihdeasiat nousevat palveluissa esiin harvoin siitä huolimatta, että päihteiden käytöstä kysytään ensi käynnillä kaikilta asiakkailta.

Kyselyyn alaikäisten päihdetyön malliin liittyvien työvälineiden hyödyntämisestä ja päihdetyöskentelyssä tapahtuneista muutoksista vastasi yhteensä 76 perhekeskusten ammattilaista. Kysymyksiin mallin mukanaan tuomista muutoksista käytännön työssä valtaosa koki vaikeaksi ottaa kantaa. Tähän vaikuttanee se, että sekä mallin varsinainen käyttöönotto ajoittui syksyyn 2025 ja kysely marras-joulukuuhun 2025. Kuitenkin noin 48 % vastaajista toi esiin, että päihteiden käytön puheeksiottaminen on ainakin osittain lisääntynyt hänen palvelussaan. Samansuuntaisesti reilu 40 % koki, että hänelle on nyt aiempaa selkeämpää, miten toimia, kun alaikäisen päihteiden käyttö tulee ilmi, ja mihin palveluun hänet missäkin tilanteessa tulee ohjata.

Yli 90 % vastaajista koki päihteiden käytön puheeksiottamisen olevan heille luontevaa. Enemmän epävarmuutta koettiin päihteiden käytön arvioinnissa ja varhaisen vaiheen päihdetyöskentelyn osaamisessa. Alaikäisten päihdetyöhön koottuun työkalupakkiin oli ainakin osittain tutustunut 66 % vastaajista. Sen sisällöistä oli eniten hyödynnetty arviointiosion mittareita ja mini-intervention ohjetta.

Varovaisesti voidaan arvioida, että positiivista kehitystä alaikäisten varhaisen vaiheen päihdetyössä on mallin käytön myötä tapahtunut. Jatkossa on tarpeen edelleen vahvistaa henkilöstön osaamista liittyen alaikäisen päihteiden käytön arviointiin ja varhaisen vaiheen päihdetyön toteuttamiseen.