Viime vuosien yhteiskunnallinen ja lainsäädännöllinen kehitys on tehnyt entistä tärkeämmäksi sen, että asiakkaan tilanne arvioidaan nopeasti ja viiveettä. Nuorten mielenterveyden heikentyminen, palvelutarpeen kasvu ja samanaikainen ammattilaispulaan liittyvä kuormitus ovat näkyneet kaikkialla julkisissa palveluissa. Kun asiakkaat hakevat apua yhä moninaisempiin ja usein vaikeutuviin ongelmiin, järjestelmä nojaa aiempaa vahvemmin varhaiseen tunnistamiseen ja oikea-aikaiseen puuttumiseen, jotta ongelmat eivät ehdi kasvaa hallitsemattomiksi.

Tähän kehitykseen on vastattu myös lainsäädännössä. Perusterveydenhuollon velvoitetta arvioida hoidon tarve nopeasti on tiukennettu, ja säädökset korostavat nyt selvästi sitä, että hoidon tarpeen arviointi on tehtävä lyhyessä ajassa ensimmäisestä yhteydenotosta. Oppilas- ja opiskeluhuollon uudistukset ovat tuoneet vastaavan painotuksen kouluihin ja oppilaitoksiin: ammattilaisen on tunnistettava oppilaan tuen tarve viiveettä, ja kiireellisiin tilanteisiin on vastattava saman päivän aikana. Lisäksi mielenterveyspalveluja koskevat uudistukset, kuten terapiatakuu, nojaavat siihen, että ensiarvio ja oikeaan palveluun ohjautuminen tapahtuvat nopeasti, jotta hoitoon pääsy pystytään takaamaan lain asettamissa aikarajoissa.

Lainsäädäntö heijastaa laajempaa yhteiskunnallista tavoitetta ehkäistä ongelmien kasaantuminen ja vähentää raskaampien palveluiden tarvetta. Jotta tämä on mahdollista, jokaisen palveluun hakeutuvan asiakkaan tilanne on tunnistettava aikaisessa vaiheessa ja arvioitava rakenteisesti, riippumatta siitä, miten ja missä asiakas ottaa yhteyttä. Yhteiskunta odottaa, että järjestelmä reagoi ketterästi, tavoittaa avun tarvitsijat ajoissa ja estää tilanteiden pitkittymisen. Siksi nopea, yhdenmukainen ja luotettava arviointi on keskeinen osa sekä palvelujärjestelmän toimivuutta että lakien velvoitteiden täyttämistä.