Mun elämä -valmennus erityislasten vanhemmille

Suosittelemme ohjaajia käymään jo valmennusta suunniteltaessa Huomaa vanhempi -koulutuksen. Koulutus sisältää laajasti tietoa erityislapsen vanhemmuudesta, yksinäisyydestä, osallisuudesta ja syrjäytymisestä. Koulutuksen avulla opit ohjaamaan erityislasten vanhempia heidän omia voimavarojaan tukevien palveluiden pariin, ja saat puheeksi ottamisen avuksi vanhemman itsearviointikyselyn. Lisäksi saat tietoa ja näkökulmia vanhempien osallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Tunnin mittaisen verkkokoulutuksen löydät Oulun seudun omaishoitajat ry:n nettisivuilta.

Lisäksi suosittelemme tutustumaan Mahdollisuus olla jotain muutakin kuin vanhempi -raporttiin, joka kertoo erityislasten vanhempien haasteista ja mahdollisuuksista työn ja vanhemmuuden yhteensovittamiseen heidän omalla äänellään. Löydät raportin Oulun seudun omaishoitajat ry:n nettisivuilta.

Mun elämä -valmennuksessa olisi hyvä olla kaksi ohjaajaa. Tällöin heillä on mahdollisuus keskustella ajatuksista, tuntemuksista ja ideoista tapaamisten jälkeen, ja jakaa asiakkaiden yksilöohjaus keskenään. 

Valmennuksen ohjaajilla tulisi olla kokemusta ryhmän ohjaamisesta. Heillä tulisi olla ymmärrystä erityislasten vanhemmuudesta, erityislapsiperheiden arjesta sekä osallisuuden ja yksinäisyyden teemoista. Valmennuksen aiheet ja niistä esiin nousevat tunteet ja ajatukset voivat olla kipeitä ja arkoja, ja siksi ohjaajalta tarvitaan luottamuksellisen ilmapiirin luomista, myötätuntoa ja rohkeutta puhua tunteista sekä kykyä nähdä ihminen kokonaisuutena. Myös omaishoitajuudesta ja siihen liittyvistä tukipalveluista ohjaajilla tulisi olla tietoa. Ryhmässä käsiteltäviä asioita on paljon, joten ryhmätapaamisten aikataulutus on erityisen tärkeää. Ohjaajan tulee tarvittaessa keskeyttää keskustelu lempeästi, jotta jokainen ehtii käyttää puheenvuoronsa, ja kaikki asiat ehditään käsitellä, mutta jokainen osallistuja kokee silti saaneensa kertoa ajatuksensa ääneen ja tulleensa kuulluksi. 

Osallistujia on hyvä muistuttaa välillä siitä, että ryhmässä jokainen saa kertoa juuri sen verran kuin haluaa. Kaikkea ei tarvitse kertoa ja saa olla myös hiljaa. Keskustelutilanteissa on hyvä kysyä herätteleviä, avoimia kysymyksiä, jotka kannustavat pohtimaan. 

“Maija toi esille tällaisen asian, onko muilla samankaltaisia kokemuksia?” 

“Kiitos kun kerroit tästä ajatuksestasi, millaisia tunteita se sinussa herättää?”

“Mainitsit tästä asiasta, haluaisitko kertoa siitä lisää?”

Joskus on myös tarpeellista palauttaa osallistujia tässä ja nyt -hetkeen, varsinaisen asian äärelle. Älä pelkää keskeyttää keskusteluja lempeästi. 

Erilaisilla keskustelukierroksilla, esimerkiksi Minkä ajatuksen otat mukaasi tältä kerralta -kierroksella, ohjaaja antaa osallistujille puheenvuorot, ja kiittää jokaista vastauksestaan. 

Yksilövalmennuksessa ja yksilöllisessä tuessa käy joskus niin, että vanhemmalla on selkeä toive, mitä käsitellään, mutta heti seuraavalla tapaamisella tarve on muuttunut. Hänellä on tullut oivalluksia joko ryhmävalmennuksen tai harjoitusten kautta, ja hän on ymmärtänyt esimerkiksi kaipaavansa työelämään, ja tarvitsevansa tukea työllistymiseen ja työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. On hyvä kertoa vanhemmille ensimmäisellä tapaamisella, että aihetta voidaan vaihtaa, mutta että heidän kannattaisi kertoa siitä ennen seuraavaa yksilötapaamista, jotta ohjaajana ehdit valmistautua eri aiheen käsittelyyn ja ottaa mukaasi sen mukaiset harjoitukset.