Huumekuolemien ehkäisyhankkeiden suunnittelutyön tuloksena nousi esille, että kaikissa Keski-Suomen hyvinvointialueen palveluissa sekä kohderyhmän nuoria kohtaavien kumppanien toimesta on todettu selkeä tarve kehittää huumeita käyttäville, alle 25-vuotilaille nuorille suunnattuja päihde- ja riippuvuuspalveluita Keski-Suomessa sekä erityisesti selkeyttää eri toimijoiden vastuita. ​Varsinkin alaikäisten huumeiden käyttäjien palveluissa on selkeä palveluaukko. Alaikäiset, huumeita käyttävät nuoret eivät välttämättä ohjaudu nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluihin eivätkä sitoudu avohoitoon.​ Mikä estää nuoria käyttämästä palveluita? Osaksi hoitoon sitoutumattomuus voi johtua stigmasta ja pelosta, että hoidon mukana tulee myös sanktioita, kuten lastensuojelullisia toimenpiteitä. Osa nuorista kertoo avoimesti päihteiden käytöstä vasta täysi-ikäistyttään. Toisaalta näyttäytyy, etteivät nuoret välttämättä ole vielä sellaisessa elämäntilanteessa, että he haluaisivat lopettaa päihteiden käytön ja vieroittautua päihteistä, vaan päihdemaailma näyttäytyy heille vielä positiivisessa valossa ja nuorilla voi olla itsellään vielä vahva tunne siitä, että he voivat lopettaa päihteiden käytön heti niin halutessaan. Osin hoitoon sitoutumattomuus voi johtua häpeästä, ettei uskalla myöntää itselleen ääneen, että tarvitsee muutosta elämäänsä ja uskaltaisi hakea itselleen apua. 

On tunnistettu, että avun ja tuen tulisi olla jalkautuvaa ja nuoren motivaatiota herättelevää. Näyttäytyy siltä, etteivät vahvasti päihteilevät nuoret pysty sitoutumaan sovittuihin tapaamisiin virastoissa, vaan avun tulisi olla heidän pariinsa jalkautuvaa, rinnalla kulkevaa ja kiinnipitävää. Hoidon tulisi olla helposti saavutettavaa, matalalla kynnyksellä tapahtuvaa sekä houkuttelevaa. Ongelmana on ollut nuorten psykiatrisen avun saaminen, jos samaan aikaan on runsasta päihteilyä, vaikka mielenterveyttä ja päihdeongelmia tulisi hoitaa samaan aikaan. Yksi pulma on myös anonymiteetti. Voisiko alaikäisille mahdollistaa anonyymin palvelun päihdeasioissa? Tässä esteenä on ollut lastensuojelullinen näkökulma. Jatkossa tulisi myös pystyä arvioimaan sitä, että nuorten laitossijoitusten sijaan nuoren voisi olla mahdollista olla kotona ja riittävät päihdepalvelut tuotaisiin kotiin.​ Toisaalta Keski-Suomesta puuttuu tällä hetkellä alaikäisiltä laitoshoitopaikka, jossa on mahdollisuus panostaa katkaisu- ja intensiiviseen laitoshoitoon. Lääketieteellistä vieroitusyksikköä ei ole, vaan lastensuojelun sisällä nuori etenee lastensuojelun palveluissa ja sijoituksen aikana yhä vaativampaan laitosyksikköön, kun pyritään löytämään nuoren tarpeisiin riittävää päihdeosaamista. On todettu, että monissa laitoksissa myös päihdeosaamista tulisi vahvistaa. Lisäksi on tunnistettu, että laitoksissa terveydenhuollon hoitovastuu on monesti puutteellista, eikä terveydenhuollollinen vieroitushoito ja katkaisuhoito voi olla lastensuojelun vastuulla. Tällä hetkellä laki ei mahdollista niin sanottuja hybridiyksiköitä, joissa päihderiippuvaisia nuoria pystyttäisiin hoitamaan lastensuojelun ja terveydenhuollon yhteistyönä. Laitoksien varjopuoli on myös se, että siinä saatetaan yhteen nuoria, joilla on ehkä ensimmäisiä päihdekokeiluita nuorten kanssa, joilla voi olla jo pitkälle edennyt päihdesairaus. Tämä voi altistaa kokeiluvaiheessa olevan nuoren vakavampiin päihdekokeiluihin ja sitä kautta uudenlaisiin ongelmiin.

Ensisijainen tarve Keski-Suomessa onkin selkeyttää hoitovastuita eri tahojen välillä sekä vahvistaa sitä, että eri palveluissa pystytään ajoissa tunnistamaan, milloin nuori on tarpeen ohjata terveydenhuollon palveluiden piiriin, kuten esimerkiksi opioidiriippuvuuden varhainen tunnistaminen. Hoitovastuun selkeyttämisen lisäksi on tarve selkeyttää yhteistyötä eri toimijoiden kanssa: hyvinvointialue, kunnat, seurakunnat ja järjestöt. Keski-Suomen hyvinvointialueella yhdeksi aluehallituksen priorisoimaksi strategiseksi painopisteeksi on valittu ennaltaehkäisevät palvelut, lapsiperheiden varhaisen tuen palvelut ja perustason lasten ja nuorten päihde- ja mielenterveyspalvelut. Ensiarvoisen tärkeää on monialainen ennaltaehkäisevä työ sekä pääsy tuen ja hoidon piiriin riittävän ajoissa. 

Keski-Suomen hyvinvointialueella on kuvattu alaikäisten päihdetyön palveluketju. Järjestöt ja seurakunnat, sekä kunnat työskentelevät kohderyhmän kanssa, mutta systemaattista rakennetta ollaan vasta luomassa yhteistyölle. Yhteinen agenda ja jaettu mittaaminen varmistavat, että kaikki toimijat työskentelevät kohti samaa päämäärää, mikä lisää toiminnan vaikuttavuutta ja kestävyyttä. Yhteisövaikuttavuus muodostuu yhteisön jäsenten ja organisaatioiden muodostamassa verkostossa, joka oppii yhdessä, yhdistää ja kohdistaa toimintaansa tavoiteltujen muutosten saavuttamiseksi.