Aikuisväestön toimintakyvyn positiivinen kehitys pysähtyi 2010-luvulla ja toimintarajoitteisten ihmisten määrä tulee väistämättä kasvamaan väestön ikääntyessä. Keskeiset kansantaudit ja monet epäsuotuisat elintavat ja riskitekijät, kuten lihavuus, huono ravitsemus, vähäinen liikunta, tupakointi ja päihteiden käyttö, heikentävät asukkaiden toimintakykyä.

Kansantaudit ja niiden riskitekijät vaikuttavat merkittävästi ihmisten toimintakykyyn. Väestön terveyttä, toimintakykyä ja hyvinvointia on tuettava pitkäjänteisellä yhteiskuntapolitiikalla sekä panostamalla sairauksien ehkäisyyn ja hyvään hoitoon. Suomessa aikuisväestöstä arviolta vähintään neljänneksellä on kohonnut riski sairastua tyypin 2 diabetekseen. Tämä aiheuttaa merkittävää haittaa yksilön elämänlaatuun, mutta myös paljon kustannuksia yhteiskunnalle. Tyypin 2 diabetes on yksi esimerkki sairaudesta, jonka esiintyvyyttä on mahdollista ehkäistä elintapaohjauksella. 

Hyvinvointialueella on vastuu elintapaohjauksen kokonaiskoordinaatiosta. Hyvinvointialueen on toimittava hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä yhteistyössä alueensa kuntien kanssa ja tuettava niitä asiantuntemuksellaan. Vastaavasti kuntien tulee tukea asiantuntijuudellaan hyvinvointialuetta. Lisäksi on tehtävä yhteistyötä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekevien muiden julkisten toimijoiden, yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. 

Elintapaohjauksella tarkoitetaan prosessia, jossa yksilöille tai ryhmälle tarjotaan neuvoja, ohjausta ja tukea, jotta he voivat tehdä myönteisiä muutoksia elintapoihinsa. Näihin muutoksiin voi kuulua ruokavalion parantaminen, liikkumisen tai kulttuurin lisääminen, stressin hallinta, riittävä uni ja riskikäyttäytymisen, kuten nikotiinituotteiden ja liiallisen alkoholinkäytön välttäminen. 

Elintapaohjauksen tavoitteena on auttaa omaksumaan tapoja ja käyttäytymistä, jotka voivat parantaa terveyttä ja hyvinvointia, vähentää kroonisten sairauksien riskiä ja parantaa elämänlaatua. Tekemällä kestäviä elämäntapamuutoksia voidaan vähentää lääketieteellisten toimenpiteiden tarvetta. 

Väestön ikääntyminen asettaa digitaaliselle yhteiskunnalle monia haasteita. On tärkeää pohtia, miten ikäihmisten digitaitojen kehittämistä ja ylläpitoa voidaan tukea heille sopivalla, saavutettavalla ja kannustavalla tavalla. Ikäihmisten digitaidot vaihtelevat suuresti: osa käyttää digitaalisia palveluita sujuvasti, kun taas toisille niiden käyttö on vierasta tai epävarmaa. Ikäihmiset ovatkin selkeästi tunnistettu kohderyhmä, joka tarvitsee kohdennettua ja riittävää digitukea.

Mahdollisuus hyödyntää digitaalisia palveluita rikastuttaa ikäihmisten elämää, tukee kotona asumista sekä vahvistaa osallisuutta, arjen sujuvuutta ja hyvinvointia. Ikäihmisillä tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet käyttää digitaalisia palveluita oman elämänsä tukena. Siksi on tärkeää varmistaa, että hyvinvointialueen digipalveluiden käyttöön on tarjolla helposti löydettävää, ikäystävällistä ja yksilölliset tarpeet huomioivaa digitukea.

Vaikka pohjoispohjalaisilla on pääosin hyvät digitaidot ja valmiudet hyödyntää digitaalisia alustoja ja yhteyksiä, digiosallisuus ei toteudu kaikkien kohdalla yhdenvertaisesti. Taloudelliset haasteet voivat estää tarvittavien laitteiden ja verkkoyhteyksien hankinnan, mikä lisää digitaalista eriarvoisuutta. Lisäksi digitukea ei aina ole riittävästi saatavilla tai se ei ole helposti löydettävissä.

Ikäihmisten digihyvinvointiin liittyvät haasteet kytkeytyvät usein epävarmuuteen digitaalisten palveluiden käytössä. Myönteisten käyttökokemusten vahvistaminen on tärkeää, sillä ne lisäävät rohkeutta ja motivaatiota hyödyntää digitaalisia mahdollisuuksia arjessa. Digipalveluiden äärelle pääsyyn voi liittyä myös käytännön esteitä: liikkuminen voi olla vaikeaa, laitteet eivät ole tuttuja tai niiden käyttö tuntuu haastavalta. Erilaiset fyysiset rajoitteet, kuten heikentynyt näkökyky tai hienomotoriikan vaikeudet, voivat entisestään hankaloittaa laitteiden ja palveluiden käyttöä. Lisäksi digiturvallisuuteen liittyvien uhkien lisääntyminen voi aiheuttaa turvattomuuden tunnetta ja pelkoa.

Näiden haasteiden vuoksi tarvitaan riittävästi saavutettavaa, helposti löydettävää ja yksilöllisiin taitoihin, tietoihin ja tarpeisiin räätälöityä digitukea. Näin voidaan vahvistaa ikäihmisten digiosallisuutta, tukea heidän itsenäistä arkeaan ja edistää yhdenvertaista osallistumista digitaaliseen yhteiskuntaan.