Hammashoitovaunu suun terveydenhuollossa, Satakunnan hyvinvointialue (RRP, P4, I1)

Hammashoitovaunun avulla edistetään palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta. Vaunussa tehdään perushammashoitoa, tarkastuksia ja röntgenkuvauksia. Mallissa korostuu palveluiden tuottaminen alueilla, joissa kiinteää palveluverkkoa supistetaan. 

Toimintaympäristö

Hammashoitovaunun toimintaympäristö on vaativa ja monimuotoinen, ja siihen vaikuttavat poliittiset, taloudelliset, tekniset sekä sosiaaliset tekijät. Hyvinvointialueiden päätökset resursoinnista ja palveluiden kohdentamisesta määrittävät, minne vaunu sijoitetaan ja kuinka usein se palvelee eri alueita. Viranomaisyhteistyö pelastuslaitoksen, ympäristötoimen ja lääkintälaitetekniikan kanssa asettaa vaatimuksia tarkastusten, huoltojen ja turvallisuustoimenpiteiden osalta. Taloudellisesti liikkuva yksikkö on kustannustehokas ratkaisu erityisesti haja-asutusalueilla, joissa kiinteän hammashoitolan ylläpito ei ole mahdollista, mutta toiminta on riippuvainen hyvinvointialueen budjetista ja resurssien riittävyydestä. Tekninen ja turvallisuuteen liittyvä toimintaympäristö korostaa hoitoyksikön, röntgenlaitteiden, tietotekniikan ja välinehuollon moitteetonta toimintaa potilasturvallisuuden takaamiseksi.

Sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti hammashoitovaunu edistää palvelujen saavutettavuutta ja yhdenvertaisuutta erityisesti lasten, nuorten, ikääntyneiden ja syrjäseudulla asuvien osalta. Väestörakenteen muutokset, kuten ikääntyminen ja ennaltaehkäisevän suun terveydenhuollon tarve, lisäävät palvelujen kysyntää. Hyvin organisoidulla liikkuvalla toiminnalla vastataan kasvavaan tarpeeseen tilanteessa, jossa kiinteitä toimipisteitä harvenee, ja vaunu mahdollistaa palvelujen tuottamisen erilaisissa väestökeskittymissä. Hammashoitovaunu on varusteltu perushammashoidon instrumentein ja siinä voidaan toteuttaa perustasoiseen hammashoitoon kuuluvia toimenpiteitä. Vaunussa tarjotaan sekä suuhygienistin että hammaslääkärin palveluita. 

Lähtötilanne ja strategiset liittymäkohdat

Kehitettävä hammashoitovaunu linkittyy strategisesti hyvinvointialueen tavoitteisiin turvata palvelujen yhdenvertainen saatavuus, asiakaslähtöisyys ja kustannustehokkuus. Se tukee myös ennaltaehkäisevän suun terveydenhuollon painopisteitä ja vastaa väestörakenteen muutoksiin, kuten ikääntyneiden ja lasten hammashoidon tarpeiden täyttämiseen. Lisäksi ratkaisu liittyy laajemmin sosiaali- ja terveydenhuollon strategiaan, jossa korostetaan palvelujen saavutettavuutta, digitaalisuuden ja liikkuvien palvelujen hyödyntämistä sekä resurssien tarkoituksenmukaista käyttöä. 

Kehitystyön lähtökohtana olevat tarpeet

Asiakkaan näkökulma

  • Kenelle? Lapsille, nuorille,  aikuisväestölle, ikääntyneille ja syrjäseudulla asuville, joilla hoitoon pääsy voi olla hankalaa.
  • Mihin? Tarjotaan helpompaa pääsyä hammashoidon palveluihin lähellä omaa asuinpaikkaa.
  • Miksi? Palvelujen saavutettavuus ja yhdenvertaisuus paranevat, hoitoon pääsy pysyy hoitotakuussa ja suusairauksien ennaltaehkäisy onnistuu paremmin.

Ammattilaisen näkökulma

  • Kenelle? Hammashoitohenkilöstölle toteutettu työympäristö.
  • Mihin? Tarvitaan toimivat työvälineet ja turvallinen työympäristö, joka mahdollistaa laadukkaan työn hammashoitovaunussa.
  • Miksi? Henkilöstö voi tuottaa asiantuntevaa ja sujuvaa hoitoa ilman kohtuutonta kuormitusta, mikä lisää työn mielekkyyttä ja sitoutumista.

Organisaation näkökulma

  • Kenelle? Hyvinvointialueelle ja sen palvelujärjestelmälle.
  • Mihin? Tarvitaan kustannustehokas ja joustava tapa täydentää palveluverkkoa.
  • Miksi? Organisaatio pystyy vastaamaan väestön palvelutarpeisiin ja turvaamaan lakisääteiset palvelut koko alueella.

Yhteiskunnan näkökulma

  • Kenelle? Koko väestölle ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmälle.
  • Mihin? Tarvitaan ratkaisu, joka tukee yhdenvertaisuutta ja ehkäisee hyvinvointierojen kasvua.
  • Miksi? Suun terveyden ylläpito vähentää laajempia terveysongelmia ja kustannuksia pitkällä aikavälillä sekä tukee kansanterveyttä ja sosiaalista kestävyyttä.
Kehittäjäjoukon kokoaminen ja yhteiskehittäminen

Kehittäjäjoukko koostetaan monialaisesti, jotta hammashoitovaunun kehittäminen pohjautuu käytännön työn, hallinnon, teknisen osaamisen ja asiakkaiden näkökulmiin. Keskeisiä toimijoita ovat:

  • Hammashuollon ammattilaiset – tuovat ammatillisen näkemyksen potilastyöstä, hoitoprosesseista, aseptiikasta ja välineistön käytöstä.
  • Hyvinvointialueen johto ja esihenkilöt – tekevät päätökset resursoinnista, palveluverkosta ja strategisesta suunnasta.
  • Pelastuslaitos – vastaa hammashoitovaunun turvallisesta siirtämisestä ja sen käyttöön valmistelusta.
  • Kunnan tekninen toimi – vastaa sijoituspaikkojen soveltuvuudesta ja kehittää toimintaedellytyksiin ratkaisuja .
  • Ympäristötoimi – vastaa vesi- ja jätehuoltokysymyksistä sekä viranomaismääräysten täyttymisestä omalla asiantuntijuudellaan.
  • Lääkintälaitetekniikka – varmistaa lääkintälaitteiden ja röntgentoimintaan vaativien laitteiden toiminnan.
  • ICT- yksikkö – varmistaa tietoliikenne- ja potilastietojärjestelmän toiminnan.
  • Kuljetuspalvelut – huolehtivat käytännön potilastyön aikana logistiikasta, hammashoidon instrumenttien kuljetuksesta välinehuoltoon ja takaisin.
  • Potilas- ja asiakasraadit – tuovat esiin käyttäjien kokemuksia ja kehittämistoiveita.

Yhteiskehittämisessä toimijajoukon innostaminen lähtee yhteisestä tavoitteesta: suun terveyden palvelujen saavutettavuuden turvaamisesta ja yhdenvertaisuuden edistämisestä. Konkreettisesti toimijoita motivoitiin järjestämällä avoimia kehittämistilaisuuksia, joissa jokaisen asiantuntemusta otetaan huomioon ja vaikutusmahdollisuudet tehdään näkyviksi. 

 Lisäksi hyödynnetään monikanavaista yhteistyötä (Teams sekä pilotoinnit käytännössä), jotta eri tahot voivat osallistua joustavasti. Yhteiskehittäminen rakentuu  siitä, että kehittämistyön tulokset näkyvät konkreettisesti sekä työn arjessa että asiakkaiden saamassa palvelussa.

Tavoiteltu muutos

Tavoiteltu muutos hammashoitovaunun kehittämisessä liittyy ennen kaikkea palvelujen saavutettavuuteen, yhdenvertaisuuteen ja toiminnan sujuvuuteen. Tavoitteena on varmistaa, että suun terveydenhuollon palvelut ovat saatavilla koko hyvinvointialueella, myös haja-asutusalueilla ja syrjäseuduilla, joissa välimatka kiinteisiin toimipaikkoihin ovat pitkät. Kehittämisen myötä palveluverkkoa voidaan täydentää joustavasti ja vastata väestön muuttuvaan palvelutarpeeseen.

Tuloksena tavoitellaan:

  • Parempaa saavutettavuutta ja yhdenvertaisuutta: palvelut tuodaan lähelle lapsia, nuoria, työikäisi ja ikääntyneitä asiakkaita.
  • Palveluverkoston vahvistumista: hammashoitovaunu toimii osana strategista kokonaisuutta, joka täydentää kiinteitä pisteitä ja vähentää alueellisia eroja.
  • Sujuvampaa potilaskokemusta: potilas saa laadukasta, turvallista ja yksilöllistä hoitoa myös liikkuvassa yksikössä.
  • Resurssien tehokkaampaa käyttöä: hammashoitovaunu mahdollistaa kustannustehokkaan tavan tuottaa perushammashoitoa ja vähentää tarpeetonta matkustamista asiakkaiden näkökulmasta
  • Laadun ja turvallisuuden varmistamista: hoitokäytännöt, välinehuolto ja tekninen varustelu ovat mahdollisimman yhdenmukaisia kiinteiden toimipisteiden kanssa.
  • Ennaltaehkäisevän hoidon vahvistumista: hammashoitovaunun avulla voidaan tavoittaa kohderyhmiä, joiden hoitoon hakeutuminen muuten viivästyisi tai olisi haastavaa.
Toteutussuunnitelma

Tavoitellun muutoksen saavuttamiseksi hammashoitovaunun toiminnan kehittämisessä tarvitaan useita toimenpiteitä ja keinoja, jotka tukevat sekä palvelujen saavutettavuutta, laadukkuutta että kustannustehokkuutta.

Toimenpiteet:

  • Palveluverkoston suunnittelu: määritellään hammashoitovaunun reitit ja aikataulut väestön tarpeiden ja saavutettavuuden perusteella.
  • Varustelu ja tekninen kehittäminen: huolehditaan, että vaunu on varusteltu perushammashoidon tarvittavin instrumentein, välinein ja teknologioin.
  • Turvallisuuden ja laadun varmistaminen: varmistetaan toimintaan vaadittavien toimenpiteiden turvaaminen.  (RTG, vesijärjestelmä, välinehuolto, paloturvallisuus) yhteistyössä teknisen huollon kanssa.
  • Henkilöstön organisointi: tarjotaan tukea ja perehdytystä hammashoitovaunun toimintaympäristössä toimivalle hammashoitohenkilöstölle.
  • Asiakasyhteistyö: kerätään jatkuvaa asiakaspalautetta ja hyödynnetään sitä reittien, aikataulujen ja palveluiden kehittämisessä.
  • Seuranta ja raportointi: otetaan käyttöön mittarit ja arviointimenetelmät, joilla seurataan saavutettavuutta, hoidon laatua, hoidon jatkuvuutta ja kustannustehokkuutta. Vertailukohtana voidaan käyttää kiinteää hammashoitolaa.

Toimintamallissa käytettyjä kehittämisen keinoja.

  • Yhteiskehittäminen: ammattilaiset, johto, viranomaiset ja asiakkaat osallistuvat kehitystyöhön esimerkiksi moninaisen vuorovaikutuksen ja usean erilaisen työkalun kautta.
  • Pilotointi: hammashoitovaunun toimintaa toteutetaan, kehitetään ja reittejä testataan pienessä mittakaavassa ennen laajempaa käyttöönottoa.
  • Digitaalisten työkalujen hyödyntäminen: sähköiset ajanvarausjärjestelmät, palautekanavat ja tiedonkeruu tukevat sujuvaa toimintaa. Teams- kanavan perustaminen sähköisen viestinnän parantamiseksi yhteisesti kaikille toimijoille.
  • Viestintä ja tiedottaminen: asiakkaille ja yhteistyötahoille viestitään selkeästi vaunun aikatauluista ja  palveluista.
  • Koulutus ja perehdytys: henkilöstö saa säännöllistä koulutusta aseptiikasta, potilasturvallisuudesta normaalien koulutustoimenpiteiden yhteydessä.  Hammashoitovaunun erityispiirteistä pidetään tarvepohjaisia koulutuksia. Hammashoitovaunun toimintaan annetaan erillinen perehdytys.
Kohderyhmä ja asiakasymmärrys

Kohderyhmänä hammashoitovaunulla ovat lapset ja nuoret, ikääntyneet, haja-asutusalueiden ja syrjäseutujen asukkaat sekä henkilöt, joille liikkuminen kiinteisiin toimipisteisiin on vaikeaa esimerkiksi heikkojen kulkuyhteyksien vuoksi. Erityisesti nämä ryhmät hyötyvät siitä, että palvelu tuodaan lähemmäs heidän arkeaan ja hoitoon hakeutumisen kynnystä madalletaan. Tavoitteena on sekä koronan aiheuttaman hoitovelan purku että toiminnan jatkaminen osana suun terveydenhuollon palveluverkkoa.

Asiakkaita on osallistettu kehittämistyöhön muun muassa palautekyselyillä ja pilottivastaanotoilla sekä  vaunun suunnittelu-ja kehitysvaiheessa asiakasraadeilla, joissa on kerätty kokemuksia palvelun sujuvuudesta, hammashoitovaunun toimintaympäristöstä ja liikuntarajoitteiden huomioonottamisessa. Lisäksi hammashoidon esihenkilöstö on käyttänyt palveluverkon suunnitelmaa reittien ja aikataulujen suunnittelussa, jotta palvelu kohdistuu mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja vastaa todelliseen tarpeeseen. Näin asiakasymmärrys ei jää vain yleiselle tasolle, vaan se ohjaa konkreettisesti hammashoitovaunun toiminnan suunnittelua ja kehittämistä.

Ratkaisun perusidea

Toimintamallina on suun terveydenhuollon liikkuva toiminta hammashoitovaunussa. Toiminnan tavoitteena on parantaa suun terveydenhuollon saatavuutta ja saavutettavuutta erityisesti alueilla, joissa perinteiset palvelut eivät ole helposti saatavilla tai kiinteitä hoitopisteitä joudutaan sulkemaan.  

Tavoitteena on lisäksi vastata hyvinvointialueen palveluverkoston supistamisen asettamiin haasteisiin. 

Liitteet
Kuva
Hammashoitovaunu sisältä
Kuva
Hammashoitovaunu_sisältä
Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot

Hammashoitovaunun toimintamallin juurruttaminen ja vakiinnuttaminen edellyttää suunnitelmallisia tehtäviä, resursseja sekä vaiheittaista prosessia. Toiminnan sujuvuuden ja tehokkuuden kannalta keskeistä on logistiikan hallinta, sillä oikeanlaisten palvelualueiden valinta varmistaa asiakasvirtojen tasaisuuden ja korkean käyttöasteen. Käyttöastetta on seurattava ja optimoitava jatkuvasti. Hammashoitovaunun siirrot toteuttaa hyvinvointialueen pelastustoimi turvallisuuden takaamiseksi, ja aseptiseen toimintaan on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta välineistö on aina saatavilla ja potilastyö turvallista.. Likaisten ja puhtaiden instrumenttien logistiset ratkaisut on toteutettava jouhevasti, ilman että hoitotoiminta keskeytyy.

Keskeiset tehtävät toimintamallin käyttöönottoon ja  juurruttamiseen:

  • Reittien ja aikataulujen vakiointi palveluverkon tarpeiden mukaisesti sekä käyttöasteen seuranta.
  • Vaunun varustelun ja aseptisten toimintatapojen varmistaminen päivittäiseksi rutiiniksi.
  • Henkilöstön palvelualoittaisen pysyvän työtiimin kokoaminen ja sitouttaminen uuteen toimintaympäristöön, joka on uusi konsepti hammashoidossa.
  • Turvallisuuden takaaminen (RTG, välinehuolto, vesijärjestelmä, paloturvallisuus) yhteistyössä viranomaisten kanssa.
  • Alueellinen viestintä asiakastietoisuuden lisäämiseksi, jotta vaunun palvelut tunnetaan ja niitä osataan käyttää.
  • Hoitosuunnitelmien jatkuvuuden varmistaminen yhteistyössä kiinteiden hoitoloiden kanssa, vaikka vaunu siirtyy seuraavalle alueelle.

Vaadittavat resurssit käyttöönottoon:

  • Aika: suunnitteluun, pilotointiin ja henkilöstön perehdyttämiseen.
  • Henkilöstö: monialainen tiimi (hammaslääkäri, suuhygienisti, hammashoitaja, välinehuoltohenkilöstö, siivouspalvelu, kuljetuspalvelut).
  • Rahoitus: varmistaminen hyvinvointialueen toimesta, palvelutuotantoon siirtämisen jälkeen.
  • Osaaminen: kliininen ammattitaito, aseptiikka, tekninen huolto-osaaminen, asiakaslähtöinen palvelu uudessa toimintaympäristössä sekä logistiikan hallinta.

Prosessi ja vaiheet:

  1. Suunnittelu ja valmistelu: reittien ja aikataulujen määrittely, vaunun varustelu ja henkilöstön kokoaminen ja koulutus.
  2. Pilotointi: toiminnan testaaminen rajatulla alueella, asiakaspalautteen ja henkilöstön kokemusten kerääminen.
  3. Arviointi: pilotin tulosten analyysi ja toimintamallin hienosäätö.
  4. Laajentaminen: palvelun laajentaminen koko hyvinvointialueelle, alueellisen viestinnän vahvistaminen.
  5. Vakiinnuttaminen: toimintatapojen sisällyttäminen osaksi normaalia palveluverkkoa, hoitosuunnitelmien jatkuvuuden turvaaminen ja jatkuva seuranta mittareiden avulla.
Vinkit toimintamallin soveltajille

Toimintamallin soveltaminen hammashoitovaunun avulla vaatii käytännössä monipuolisia resursseja ja osaamista. Ensinnäkin tarvitaan monialainen  sitoutunut henkilöstöresurssi: hammaslääkärit, suuhygienistit ja hammashoitajat tuottavat hoidon. Välinehuoltohenkilöstö yhdessä kuljetuspalveluiden kanssa varmistavat hammashoitovälineistön saatavuuden hammashoitovaunussa. Pelastustoimi toteuttaa vaunun siirrot ja tukee vaunun teknisessä toimivuudesta. Lisäksi taloudelliset resurssit ovat merkittäviä, sillä vaunun ylläpito, huolto, polttoaine, välinehuolto ja varustelu muodostavat huomioon otettavia kustannuksia. Huomioitavaa kuitenkin on, ettei hammashoitovaunun toimintaa ole suunniteltu siirrettäväksi päivittäin vain siirtoja tapahtuu 3-9 viikon välein. 

Osaaminen on kriittinen edellytys: kliinisen työn lisäksi henkilöstö tarvitsee perehdytystä aseptisiin käytäntöihin, tekniseen laiteosaamiseen ja logistiikan hallintaan, sillä liikkuva hoitoyksikkö eroaa kiinteästä toimintaympäristöstä.

Toimintamalli on sovellettavissa myös eri kohderyhmille ja toimintaympäristöihin. Hammashoitovaunu soveltuu hyvin lasten ja nuorten ennaltaehkäisevään hoitoon, ikääntyneiden hammashuollon turvaamiseen sekä syrjäseudulla asuvien hoidon saatavuuden parantamiseen. Perusidea on yleistettävissä myös muille terveyspalveluille, joissa liikkuvat yksiköt voivat täydentää palveluverkkoa esimerkiksi neuvola-, perusterveys- tai kuntoutuspalveluissa, mutta ne vaativat kukin omanlaisensa liikkuvan välineen.

Käytännön kokemusten perusteella keskeisiä sudenkuoppia, joita kannattaa välttää, ovat logistiikan aliarvioiminen, henkilöstön sitouttamisen puutteet ja tiedonkulun ongelmat. Jos aikataulutus ja siirrot eivät toimi, vaunun käyttöaste jää alhaiseksi. Jos henkilöstö ei saa riittävää perehdytystä eikä koe työympäristöä toimivaksi, sitoutuminen voi heikentyä. Lisäksi on vältettävä hoitosuunnitelmien katkeamista, kun vaunu siirtyy alueelta toiselle – tähän tarvitaan saumatonta yhteistyötä kiinteiden toimipisteiden kanssa. Myös alueellinen viestintä on kriittistä: ilman riittävää tiedottamista asiakkaat eivät tiedä palvelun olemassaolosta tai aikatauluista.

Yhteenvetona voidaan todeta, että toimintamallin soveltaminen vaatii riittäviä resursseja, osaamisen varmistamista ja huolellista logistiikan suunnittelua. Malli on monistettavissa eri kohderyhmille ja toimintaympäristöihin, mutta onnistuminen edellyttää henkilöstön sitouttamista, koulutusta, asiakaslähtöistä viestintää sekä hoitoketjujen jatkuvuuden varmistamista.