| Innokylä

Toimintaympäristö

Hyvinvointialueet ovat rakenteellisesti suhteellisen uusia, mutta niihin kohdistuu paljon odotuksia. Alueet painiskelevat lainsäädännön muutosten, rahoitusleikkausten ja henkilöstöpulan kanssa. Jatkuvat muutokset maahanmuuttoa ja kotoutumista koskevassa lainsäädännässä sekä kansalaisjärjestöihin kohdistuneet rahoitusleikkaukset tuovat mukanaan monia haasteita sille, miten tukea maahan muuttaneita eri sektoreilla.

Suomessa on tällä hetkellä yksi EU:n korkeimmista työttömyysasteista, ja maan talous on vaikeuksissa. Se yhdessä lisääntyneen rasismin kanssa – jota poliitikot puheellaan julkisesti vahvistavat – asettaa haasteita kulttuurisensitiivisten antirasististen palveluiden kehittämiselle.

Kaikkien näiden syiden vuoksi on tärkeämpää kuin koskaan yhdistää voimat eri sektoreiden välillä. Parhaiden tulosten saavuttamiseksi maahan muuttaneiden kotoutumista on tuettava monien eri kanavien kautta. Mallissa tavoitteenamme on luoda yhteistyörakenteita kotoutumista tukevien sosiaalipalveluiden ja kansalaisjärjestöjen välille.

Lähtötilanne ja strategiset liittymäkohdat

Lainsäädännön mukaan hyvinvointialueiden on tehtävä yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa. Tällä hetkellä yhteistyörakenteet painottuvat pääasiassa avustusten myöntämiseen järjestöille sekä hyvinvointialueiden järjestöneuvottelukuntien toimintaan. Muu yhteistyö on kuitenkin harvinaista, eikä systemaattinen yhteistyö palvelutasolla (ainakaan kotoutumista tukevissa sosiaalipalveluissa) ole vielä kehittynyt riittävästi. Co-Act -malli vastaa tähän tarpeeseen: sen tavoitteena on kehittää yhteistyötä kotoutumista tukevien sosiaalipalvelujen ja hyvinvointialueella toimivien kansalaisjärjestöjen välillä.

Kehitystyön lähtökohtana olevat tarpeet

Ulkomaalaistaustaisilla asiakkailla on usein vaikeuksia toimia sosiaalipalvelujärjestelmässä. Heillä ei välttämättä myöskään ole luottamusta viranomaisiin. Järjestöjen matalan kynnyksen toimintaa ja palveluita on helpompi hyödyntää erityisesti silloin, kun niitä tarjotaan asiakkaan kielellä. Monimutkaisissa tilanteissa järjestötoiminta ei kuitenkaan aina riitä tukemaan asiakasta. Tällöin tarvitaan sosiaalipalveluita tukemaan asiakasta eri tasolla. Asiakkaalle on tällaisissa tilanteissa tärkeää, että palveluista siirtyminen sujuu saumattomasti, mikä toteutuu parhaiten silloin, kun palvelut tekevät yhteistyötä jo ennestään.

Järjestösektorilla ei ole käytettävissä sosiaalipalveluiden yhteystietoja, eikä mahdollisuutta keskustella siitä, miten alueen asiakkaita voitaisiin parhaiten tukea erilaissa haasteissa. Yhteistyön ja suhteiden puute nostaa järjestöjen kynnystä ottaa yhteyttä viranomaisiin. Lisäksi viranomaisten toimivaltuuksien ja lainsäädännöllisten velvoitteiden ymmärtäminen on järjestöissä usein puutteellista.

Kotoutumista tukevien sosiaalipalvelujen on toteutettava erilaisia lainsäädännön asettamia vaatimuksia. He ovat yleensä hyvin kiireisiä täyttääkseen nämä tehtävät, eikä järjestelmällistä yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa nähdä prioriteettina.

Kehittäjäjoukon kokoaminen ja yhteiskehittäminen

Malli perustuu maahan muuttaneiden, järjestöjen ja eri viranomaisten, kuten kotoutumista tukevien sosiaalipalveluiden, haastatteluihin sekä tarveanalyysiin. Mallin luonnos lähetettiin heille tarkastettavaksi, ja saatu palaute huomioitiin lopullisessa versiossa.

Tavoiteltu muutos

Järjestöjen ja kotoutumista tukevien sosiaalipalveluiden välisen yhteistyön lisääminen, mikä mahdollistaisi paremmin kohdennetun tuen asiakkaille ja madaltaisi kynnystä ottaa yhteyttä sosiaalipalveluihin.

Muutoksen mittaaminen

Onko hyvinvointialueen kotoutumista tukevilla sosiaalipalveluilla systemaattista yhteistyötä järjestöjen kanssa?

Tuntevatko sosiaalipalveluiden työntekijät henkilökohtaisesti joitakin kansalaisjärjestöjen edustajia ja järjestöjen toimintaa?

Ymmärtävätkö kansalaisjärjestöjen työntekijät kotoutumista tukevien sosiaalipalvelujen roolin?

Tietääkö kansalaisjärjestöjen työntekijät, kenen puoleen kääntyä, kun heidän asiakkaansa tarvitsevat sosiaalipalvelujen tukea?

Tapaavatko sosiaalipalvelut ja järjestöt tarkoituksenmukaisesti?

Arvioivatko he yhteistyötään säännöllisesti?

Toteutussuunnitelma

Järjestöillä ei ole valtaa saada sosiaalipalveluita tekemään yhteistyötä. Siksi yhteistyön kehittämisestä vastaavat ensisijaisesti viranomaiset. Ensimmäisenä askeleena niiden tulee löytää resurssit yhteistyön kehittämiseen.

Tämän jälkeen malli tarjoaa yksinkertaisia askelia yhteistyön luomiseksi ja ylläpitämiseksi. Vaiheet voidaan sovittaa kunkin hyvinvointialueen käytäntöihin ja olosuhteisiin.

10 askelta yhteistyömallin toteuttamiseen

Lyhyt katsaus Co-Act-mallin käyttöönoton tärkeisiin vaiheisiin. Yksityiskohtainen kuvaus löytyy mallin tekstistä.

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys

Ammatillisia kohderyhmiä on kaksi: (1) kansalaisjärjestöjen työntekijät ja (2) hyvinvointialueen kotoutumista tukevien sosiaalipalveluiden työntekijät.

Toissijainen kohderyhmä ovat maahanmuuttajataustaiset henkilöt, jotka ovat kotoutumista tukevien sosiaalipalveluiden asiakkaita.

Mallissa on huomioitu kaikkien kohderyhmien näkökulmat yksilöhaastatteluiden ja ensimmäisestä luonnoksesta annetun palautteen avulla.

Kuvittele ja kokeile

Kuvaa ja jaa

Ratkaisun perusidea

Kotoutuminen uuteen maahan on monitahoinen ja elinikäinen sosiaalinen, psykologinen ja kulttuurinen prosessi. Poikkisektorinen yhteistyö vastaa paremmin maahan muuttaneiden erilaisiin tarpeisiin. Sen merkitys korostuu erityisesti silloin, kun he ovat juuri saapuneet maahan vailla riittävää tietoa ja tukea.

Maahanmuuttajien kotoutumista edistävän lain mukaan päävastuu kotoutumisesta on kunnilla. Kunnilla tulisi olla luonteva rooli poikkisektorisen yhteistyön johtamisessa. Vaikka kunnat tekevät usein yhteistyötä sekä järjestöjen että hyvinvointialueiden kanssa, toteutuu se yleensä erillisissä prosesseissa.

Siinä missä hyvinvointialueet keskittyvät maahan muuttaneiden kanssa tehtävään sosiaalityöhön osana julkisia palveluita, kansalaisjärjestöt tukevat mielenterveyttä, kielen oppimista, kulttuurin säilyttämistä ja sosiaalisia verkostoja. Rakenteellisen yhteistyön puute hyvinvointialueiden ja järjestöjen välillä kuitenkin rajoittaa maahan muuttaneille tarjolla olevan kokonaisvaltaisen tuen saatavuutta. Tämä malli pyrkii kaventamaan kuilua sektoreiden välillä tarjoamalla käytännön keinoja strategisten kumppanuuksien luomiseksi.

Pitkällä aikavälillä tällainen yhteistyö edistäisi parempaa kotoutumista, lisäisi maahan muuttaneiden osallistumista ja vahvistaisi monikulttuurista työtä.

Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot

Mallin käyttöönotto voi olla monimutkaista erityisesti alueilla, joilla hyvinvointialueilla ja kansalaisjärjestöillä ei ole aiempaa yhteistyötä. Aloita yksinkertaisilla, vähän resursseja vaativilla toimenpiteillä ja laajenna toimintaa vähitellen. Hyvinvointialueiden ei odoteta toteuttavan kaikkia suosituksia. Ensimmäinen askel on tunnistaa ja luoda yhteyksiä paikallisiin kansalaisjärjestöihin ja maahan muuttaneita tukeviin hankkeisiin (esim. laatimalla paikallinen yhteystietoluettelo).

Mallia sovelletaan samanaikaisesti kahdessa toimintaympäristössä: 

Hyvinvointialueiden kotoutumista tukevissa palveluissa 
Maahan muuttaneiden kanssa toimivissa kansalaisjärjestöissä

Mallia voidaan muokata sovellettavaksi eri alueilla. Paikallisiin mukautuksiin voi kuulua uskonnollisten yhteisöjen (esimerkiksi kirkot, moskeijat) mukaan ottaminen kansalaisjärjestöjen rinnalle.

Vinkit toimintamallin soveltajille

Aika ja resurssit: Molempien ammattiryhmien on investoitava aikaa ja henkilöstöresursseja yhteistyön rakentamiseen. Kun kansalaisjärjestöt ovat usein tottuneempia yhteistyöhön, viranomaisilta vaadittava panostus saattaa olla aluksi suurempaa.

Johto: Määritelkää selkeästi, kuka vastaa yhteistyöprosessista. Ihanteellisessa tilanteessa hyvinvointialue ottaa johtavan roolin ja kantaa suuremman vastuun kattavan kansalaisjärjestöyhteistyön strategian kehittämisessä.

Co-Act: Kotoutumista tukeva järjestöyhteistyö hyvinvointialueilla

Kuva