Ammatinharjoittajamalli (omalääkäri), Länsi-Uudenmaan HVA (RRP, P4, I1)
Ammatinharjoittajamalli (omalääkäri), Länsi-Uudenmaan HVA (RRP, P4, I1)
Ammatinharjoittajamalli on yrittäjälääkäreihin perustuva omalääkärimalli julkisessa perusterveydenhuollossa. Ammatinharjoittajat toimivat väestövastuulla ja työparina on omahoitaja. Henkilökohtaisen hoidon jatkuvuus ja saatavuus on mallin keskiössä.
Toimintamallin kehittämisessä käytettiin runsaasti aikaa siihen, miten yrittäjämuotoinen omalääkärimalli voidaan toteuttaa nykyisen lainsäädännön puitteissa. Ennen kaikkea kyse oli yrittäjän aseman tunnustamisesta Verohallinnon toimesta. Tätä varten haettiin Verohallinnosta ennakkoratkaisu, jossa todetaan yrittäjyyden toteutuvan toimintamallissa.
Perusterveydenhuollon vahvistaminen ja omalääkärimalli on noussut vahvasti poliittiseen keskusteluun. Tuki toimintamallille on vahva, mutta vähemmän on ymmärrystä siitä, miten omalääkärimalli toteutetaan. Haasteena ovat niukat taloudelliset resurssit ja henkilöstön saatavuus. Ammatinharjoittajamalli tuo osaltaan ratkaisuja tähän.
Yrittäjänä toimiminen on hyvin epätavanomaista lääkärien keskuudessa julkisessa perusterveydenhuollossa. Vaihtaminen ammatinharjoittajaksi on iso muutos ja herättää runsaasti kysymyksiä ja huolia.
Perusterveydenhuollossa on kansallisesti useita vaikeita ongelmia. Vakinaisten lääkärien rekrytointi on vaikeutunut jatkuvasti. Vuonna –22 alle 50 % perusterveydenhuollon lääkäreistä oli vakinaisessa työsuhteessa. Hoidon jatkuvuus ja osin saatavuus ovat heikolla tasolla. Tämä tekee toiminnasta tehotonta, kun samaan aikaan vanheneva väestö tarvitsee lisää palveluita. Kun perusterveydenhuolto ei kykene palvelemaan ajoissa väestöä, ongelmat siirtyvät erikoissairaanhoitoon. Se on johtanut vuosittaisiin erikoissairaanhoidon kulujen kasvuun.
Muissa maissa yrittäjäpohjaiset omalääkärimallit ovat olleet menestys verrattuna suomalaiseen virkamalliin. Suomessa omalääkärimallit, joissa oli korkea autonomia ja väestövastuu, toimivat hyvin. Ne loppuivat rahoituksen loppumiseen (KELA-kokeilu) ja liian vähäisiin resursseihin (virkamalli). Koska kokemukset näistä ovat olleet erinomaisia, viimeistään nyt oli aika kokeilla vastaavaa Suomessa.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on tunnistettu hyvin se, että asukkailla on vaikeuksia saada tarvitsemansa terveyspalvelut.
Henkilökohtaisen hoidon jatkuvuuden parannus.
Hoidon saatavuuden kohentaminen.
Kokeneiden yleislääkärien houkuttelu töihin julkiseen perusterveydenhuoltoon.
Hoidon jatkuvuus lääkärillä: St Leonard's Index of Continuity of Care (SLICC) indeksi. Tavoitteena vähintään 50 %. Ylempi tavoite on yli 70 %.
Hoidon saatavuus: Ensikontaktista hoitoon. Tavoitteena mediaani korkeintaan 7 vrk.
Hoidon saatavuus: Puheluiden takaisinsoiton viive on korkeintaan 3 tuntia.
Puhelutiedot saadaan TeleQ-ohjelman raportilta. Muiden mittarien tiedot poimitaan tietoaltaalta ja raportoidaan PowerBi-työkalulla. Ammattilaiset ja johto näkevät tulokset lähes reaaliajassa.
Työn pohjana on FCG:n laatima selvitys, joka sisältää kyselyn yleislääkäreille, kuvauksen virkalääkärien kustannustasosta ja toiminnasta sekä kuvauksen Norjan, Viron ja Iso-Britannian omalääkärimalleista.
Ensimmäinen vaihe on toimintamallin kuvaus. On kuvattava mm. miten malli toimii, millainen palkkiomalli on ja miten väestövastuu toteutetaan. Palkkiomallille on tehtävä kustannusarvio.
Kun malli on kuvattu voidaan kirjoittaa hankinnan kohteen kuvaus, johon täsmennetään yksityiskohdat tulevaa hankintaa silmällä pitäen.
Tiedolla johtamisen asiantuntijan kanssa on rakennettava raportti, jolle nousevat kaikki kriittiset toimintamallin tiedot, kuten laatumittarit. IT-projektipäällikön kanssa selvitetään, miten väestövastuumalli viedään potilastietojärjestelmään.
Toimintamallille on haettava Verohallinnon ennakkoratkaisu, kun malli on kuvattu.
Viimeisenä vaiheena on valmistella pilotointi.
Pilotin käynnistymisen jälkeen siirrytään seurantavaiheeseen, jossa arjen kokemuksien perusteella mallia kehitetään jatkuvasti paremmaksi.
Yleislääkäreille tehtiin kyselytutkimus syksyllä 2023. Osallistujia oli 44. Kyselyssä havaittiin, että kiinnostus toimintamallia kohtaan on iso. Kysely kartoitti myös toiveita ja mahdollisia huolia.
Kyselyn lisäksi toimialan sisällä on vilkasta keskustelua aiheen ympärillä ja lukuisat perusterveydenhuollon asiantuntijat ovat kannustaneet tämän kaltaiseen kokeiluun.
Toimintamallia on pääasiassa kehittänyt yleislääketieteen erikoislääkäri, joka taustansa perusteella ymmärtää syvällisesti kohderyhmää.
Sovellamme 80-luvulla aloitetun Omalääkärimalli-hankkeen kokemuksia sekä 90-luvun KELA-lääkäri -mallin kokemuksia. Käytämme STM:n Hoidon jatkuvuusmalli: Omalääkäri 2.0 selvityksen löydöksiä mallin pohjana. Näiden lisäksi hyödynnämme etenkin Norjan omalääkärimalliin liittyviä materiaaleja.
Tavoitteena on keksiä mahdollisimman vähän uusia ratkaisua, sillä 90-luvulla tehdyt mallit todettiin oikein resursoituina toimiviksi ja tehokkaiksi. Lisäksi verrokkimaiden toimivia ratkaisuja voidaan soveltaa suomalaiseen toimintaympäristöön. Työn pohjalla ovat lisäksi WHO:n määritelmä perusterveydenhuollon roolista, WONCA:n osaamisperusteet sekä Pohjoismaiset yleislääketieteen arvot.
Toimintamallin rakentamisessa ja kehittämisessä ei käytetty varsinaisia ajatusriihiä tai työpajoja lainkaan. Projektipäällikkö koosti yllä kuvatuista materiaaleista esityksiä, joita arvioivat hyvinvointialueen asiantuntijat ja useat hyvinvointialueen ulkopuoliset asiantuntijat.