| Innokylä

Toimintaympäristö

Ajantasaisten lääkitystietojen puute on yksi suurimmista lääkitysturvallisuutta vaarantavista tekijöistä.1 2 Siihen liittyvät lääkityspoikkeamat ovat yleisiä potilaan saapuessa hoitoyksikköön. Puutteellinen kotilääkityksen selvittäminen aiheuttaa noin kolmanneksen sairaalassa tapahtuvista lääkkeenmääräämispoikkeamista.2-4 Lääkityspoikkeamien lisäksi puutteellisesti tai virheellisesti koottu lääkelista saattaa vaikeuttaa todellisen hoidon tulosyyn tunnistamista ja lisätä potilaiden riskiä joutua uudelleen sairaalahoitoon5. HUS:n ja KYS:n päivystyksissä tehdyn tutkimuksen mukaan monilääkittyjen iäkkäiden kotilääkitys oli asianmukaisesti selvitetty ja kirjattu vain yhdellä 150 potilaasta.6 Myös HUS Psykiatriassa on haasteita kotilääkityksen ajantasaistuksen toteutumisessa JYL ohjeen mukaisesti.7 Vuonna 2024 HUS Psykiatriassa toteutetun kirjaamisen auditoinnin mukaan vain 56 %:lla tutkituista osastopotilaista ja 54 %:lla tutkituista avohoitopotilaista kotilääkelista oli ajantasaistettu.

Lääkelista on dokumentti, johon on koottu potilaan käyttämät lääkkeet, potilaan itse ilmoittamat itsehoitovalmisteet, ravintolisät ja luontaistuotteet annostuksineen ja ottoajankohtineen.5 Lääkitystietojen ajantasaistaminen tehdään vähintään kahta eri tietolähdettä käyttäen esimerkiksi haastattelemalla potilasta ja hyödyntämällä Reseptikeskuksen lääketoimitustietoja.7 Potilaan lääkitys tulee ajantasaistaa potilaan saapuessa, siirtyessä sekä kotiutuessa. Kotilääkityksen ajantasaistaminen Apottiin, ja sen perusteella tehtävä osastolääkelistan määrittely, on vaaratapahtumailmoitusten perusteella lääkehoitoprosessin virhealttein kohta.7

Sähköisten potilastietojärjestelmien käyttö kuormittaa terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Erityisen haastavaa tämä on potilaan tullessa hoitoon, jolloin potilaan lääkitystietojen ajantasaistaminen on kriittisen tärkeää ja samalla aikaa vievää. Psykiatriassa epäsuoran, ei potilaaseen kohdentuvan, työajan määrä on erityisen suuri. Tietojen vieminen järjestelmään edellyttää ammattilaisen ja potilaan yhteistyötä, eikä sitä voida siirtää sellaisenaan sihteereille tai suoraan potilaalle itselleen. Sen sijaan nimikesuojattu toisen asteen koulutettu lähihoitaja voisi nykyisen lainsäädännön puitteissa toimia potilaan esitietojen koostajana yhdessä potilaan kanssa.

Ennen Apotin käyttöönottoa nimikesuojattujen oli mahdollista tehdä kotilääkityksen ajantasaistusta, mutta Apotin käyttöönoton yhteydessä se rajattiin vain sairaanhoitajille, farmasian ammattilaisille ja lääkäreille. Apotin käyttöönoton myötä Psykiatriassa vain lääkärit ja osastofarmaseutit ovat ajantasaistaneet potilaiden kotilääkelistoja. Psykiatrian uusi toimintaohje linjaa, että kotilääkityksen ajantasaistusta tekevät lisäksi jatkossa myös sairaanhoitajat.8 Tässä yhteydessä tutkitaan, onko lähihoitajan mahdollista ja turvallista ajantasaistaa kotilääkitystiedot (Potilaan haastattelu, Reseptikeskushaku, yhteensovitus ja rakenteistus Apotissa), jolloin jokainen hoitotyöntekijä voisi ajantasaistaa omien potilaidensa lääkityksen.

Kehitystyön lähtökohtana olevat tarpeet

Asiakkaalle toimintamallin hyötynä on potilastietojen parempi ajantasaisuus, ja siten hoidon laadun ja turvallisuuden parantuminen.

Ammattilaisten näkökulmasta tarve toimintamallille on syntynyt työnjaon kehittämisestä, jossa osaaminen kuvataan ja hyödynnetään selkeämmin eri ammattiryhmien välillä. Organisaation näkökulmasta kehitettävä malli tuo työnjaon uudistamisen myötä osaamisen tehokkaampaa käyttöä ja siten kustannussäästöjä, hoidon laadun ja turvallisuuden parantumista

Kehittäjäjoukon kokoaminen ja yhteiskehittäminen

Pilotissa oli moniammatillinen edustus, pilotin uutta työmallia kokeilevat lähihoitajat, klinikkaproviisori, farmaseutti, johtava ylihoitaja, kehittämispäällikkö ja ylilääkäri.

Tavoiteltu muutos

Tavoitteena oli vähentää työaikaa, jota korkeasti koulutetuilla ammattilaisilla menee potilaan tietojen päivittämiseen Apottiin, mukaan lukien lääkitys sekä varmistaa tietojen ajantasaisuus.

Muutoksen mittaaminen

Tuloksia on mitattu monimenetelmäisesti: haastatteluin, ajankäytön seurannalla, kyselyillä sekä lääkitykseen liittyvien haittaraporttien lukumäärällä pilotin aikana.

Toteutussuunnitelma

Pilotissa lähihoitajat osallistuivat lääkityksen ajantasaistuksen verkkokurssille ja saivat farmaseutin lähituen toimintamallin alussa. Lisäksi esihenkilöille pidettiin informaatiotilaisuus ennen käyttöönottoa.

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys

Kohderyhmä on nimikesuojatut terveydenhuollon ammattihenkilöt (lähihoitajat), jotka osallistuivat pilottiin ja ajantasaistivat potilaiden lääkityksiä. Lähihoitajien kokemuksia kartoitettiin haastatteluiden avulla.

Kuvittele ja kokeile

Kuvaa ja jaa

Ratkaisun perusidea

Potilaan tietojen ajantasaistaminen tietojärjestelmään vie hoidon alussa vie paljon korkeakoulutettujen ammattilaisten työaikaa. Ratkaisussa haluttiin pilotoida lähihoitajan roolia potilaan tietojen ajantasaistajana. Psykiatrialla on HUS organisaatiossa lääkehoidon ajantasaistus on lääkärin, sairaanhoitajan ja farmaseutin tehtävä. Pilotoimme tässä hankkeessa toisen asteen koulutetun hoitajan tekemää potilastietojen ajantasaistamista, johon kuului myös lääkityksen rakenteistaminen ja ajantasaistaminen.

Psykiatrialla luotiin Moodle-koulutus sairaanhoitajille ja lääkäreille kotilääkityksen ajantasaistuksesta. Moodle-koulutus sisältää lääkitystiedon ajantasaistamiseen liittyvät ohjeet ja Apotin koulutukset sekä JYL ohjeen laatukoulutuksen. Lisäksi Moodle-alueelle on kuvattu ajantasaistamista yhdessä potilaan kanssa esimerkein, videoiden avulla ja kuvakaappauksin sekä taustoitettu Psykiatrian erityispiirteet ja HaiProt huomioiden aihetta. Lähihoitajat kävivät saman Moodle-koulutuksen kuin sairaanhoitajat, jotta heillä on riittävät lähtötiedot kotilääkityksen ajantasaistukseen. Lisäksi he saivat farmaseutin lähituen, kun alkoivat tehdä ajantasaistusta.

Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot

Pilotin tulokset tukevat toimintamallin laajentamista, mutta osastoilla tarvitaan enemmän tukea ja toistoa rutiinin muodostamiseksi. Haastateltavat nostivat esiin, että osaston henkilökunta tulisi kouluttaa porrastetusti, jotta hoitajat saavat rutiinia. Avohoidon vastaanotolla uusi rooli toi työnkuviin sujuvuutta ja uusien potilaiden suuri määrä pilotin aikanan mahdollisti tehokkaan oppimisen.

Pilotissa esiin tulleisiin haasteisiin voidaan vaikuttaa etukäteen hyvällä suunnittelulla ja henkilökunnan koulutuksella. Lähituki koettiin välttämättömäksi osaksi koulutusta sekä osastoilla että vastaanotolla, joten sitä tulisi järjestää myös jatkossa, jos toimintamallia laajennetaan. Pelkkä kirjallinen materiaali ei riitä lääkityksen ajantasaistuksen opetteluun ja toiminnan jalkauttamiseen yksiköissä.

Näin ollen toimintatapaa tullaan juurruttamaan HUS Psykiatriassa henkilökohtaisen luvan avulla (odottaa Johtaja ylilääkärin päätöstä). Henkilökohtaista lupaa varten esihenkilöt arvioivat mahdollisen tarpeen. Tämän jälkeen yksiköihin koulutetaan superosaajia, jotka pystyvät toimimaan lähitukena alkuvaiheessa ja näin varmistavat ajantasaistuksien laadun ja sisällön. Juurruttaminen vaati alussa farmaseuttiresurssia.

Vinkit toimintamallin soveltajille

Toimintamalli on sovellettavissa eri toimintaympäristöihin sellaisenaan. Toimintamallin käyttöönotto vaatii resursseja mm. koulutusintervention toteuttamiseksi Moodle-oppimisympäristön luonti sekä farmaseutin lähituki.

Pilotin tulokset tukevat toimintamallin laajentamista, mutta osastoilla tarvitaan enemmän tukea ja toistoa rutiinin muodostamiseksi. Haastateltavat nostivat esiin, että osaston henkilökunta tulisi kouluttaa porrastetusti, jotta hoitajat saavat rutiinia. Pilotissa esiin tulleisiin haasteisiin voidaan vaikuttaa etukäteen hyvällä suunnittelulla ja henkilökunnan koulutuksella. Lähituki koettiin välttämättömäksi osaksi koulutusta sekä osastoilla että vastaanotolla, joten sitä tulisi järjestää myös jatkossa, jos toimintamallia laajennetaan. Pelkkä kirjallinen materiaali ei riitä lääkityksen ajantasaistuksen opetteluun ja toiminnan jalkauttamiseen yksiköissä.

Arvioinnin tulokset tiivistettynä

Pilotin kokemuksia arvioitiin monimenetelmällisesti, kyselyiden, haastatteluiden ja lääkitykseen liittyvien Haipro-ilmoitusten seurannan avulla.

Pilotin aikana ajantasaistuksia tehtiin yhteensä 226 kappaletta, joista farmaseutin lähituki oli mukana 22 kertaa. Keskimääräinen ajantasaistusaika oli vastaanotolla 6 minuuttia ja osastolla 25 minuuttia. Ajantasaistukseen käytetty aika väheni pilotin aikana.

Haastateltavat (n=10) kokivat, ettei ammattinimikeellä ole ratkaisevaa merkitystä siinä, kuka pystyy ajantasaistamaan potilaan kotilääkityksen, vaan tärkeämpää on työkokemus, lääkehoito-osaaminen ja Apotin hallinta. Pelkkä Moodle-koulutus ei haastattelujen perusteella riittänyt ajantasaistuksen opetteluun. Lähituki koettiin välttämättömäksi osaksi koulutusta. Pilotin aikana tehtiin yksi ei vakava Haipro-ilmoitus, joka koski lähihoitajan tekemää lääkityksen ajantasaistusta.

Tulosten perusteella ammattinimikkeellä ei ole ratkaisevaa merkitystä, vaan lähihoitajat voivat turvallisesti toteuttaa lääkityksen ajantasaistusta, kun he saavat riittävän koulutuksen ja tuen. Tämä vaatii kuitenkin huolellista suunnittelua, toimintatavoista sopimista ja koulutusta, sisältäen lähituen ja kirjalliset materiaalit.

Toisen asteen koulutettu potilaan tietojen ajantasaistajana

Toisen asteen koulutettu potilaan tietojen ajantasaistajana