Tiedä, toimi, pelasta! Varsinais-Suomen HVA (ELOSSA - Nuorten huumekuolemien ehkäisy).

Tiedä, toimi, pelasta! Varsinais-Suomen HVA (ELOSSA - Nuorten huumekuolemien ehkäisy).

Naloksoninenäsumutteen käytön ja saatavuuden laajentaminen. Tavoitteena on alueellinen toimintamalli, joka lisää tietoisuutta yliannostusriskistä, vahvistaa kriisitilanneosaamista ja madaltaa avun hälyttämisen kynnystä. 

 


 

Toimintaympäristö

Lääkkeiden ja huumeiden väärinkäyttöön liittyvät yliannostuskuolemat ovat lisääntyneet viime vuosina. Erityisesti alle 25‑vuotiaiden nuorten kuolleisuus on Suomessa selvästi korkeampaa kuin muissa EU‑maissa (EUDA 2024). 

Nykylainsäädännön puitteissa (Lääkelaki §65, Terveydenhuoltolaki §13 ja §26, Tartuntatautilain §81) naloksonia ei voida jakaa terveydenhuollon toimipaikoista nimettömästi ja vastikkeettomasti. Lainsäädäntöä tulisikin pikaisesti muuttaa siten, että naloksonin jakaminen riskiryhmille nimettömästi ja vastikkeettomasti mahdollistuu. Lisäksi tulee lainsäädännöllisesti mahdollistaa naloksonin saaminen toimijoille, jotka eivät ole terveydenhuoltohenkilöstöä, mutta jotka todennäköisimmin kohtaavat yliannostuksen ottaneita henkilöitä.
Lainsäädäntömuutoksen yhtenä perusteluna voidaan pitää Varhan päihdepalveluissa toteutetun naloksonipilotin havaintoja. Keskeinen este pilotissa oli naloksonivalmisteen maksullisuus, joten vaikka tulevaisuudessa naloksonia olisi saatavilla käsikauppa-valmisteena, ei se sovellu keskeisimmälle riskiryhmälle korkeiden kustannusten takia. Maksusitoumuksen saaminen edellyttäisi asiointia sosiaalitoimessa. Naloksonin maksuttomuus on todettu keskeiseksi menestystekijäksi ohjelman toimivuuden näkökulmasta myös muissa naloksoniohjelmissa, esimerkiksi Australiassa (Salom ym. 2024).

Lähtötilanne ja strategiset liittymäkohdat

Varsinais-Suomessa huumetilanteen arvioidaan ammattilaishavaintojen perusteella heikentyneen edelleen. Kentältä on saatu toistuvia havaintoja katukaupassa liikkuvista lääkeaineista ja muuntohuumeista, jotka lisäävät hengityslamariskiä.

Nuorten päihdeyliannostuskuolemissa yleisimmät oikeuskemialliset löydökset ovat buprenorfiini ja bentsodiatsepiinit (Rönkä ym. 2024; OTKES 2024; Kailanto & Viskari 2023). Tyypillinen kuolemaan johtava myrkytys liittyy pitkävaikutteisen buprenorfiinin ja muiden keskushermostoa lamaavien aineiden samanaikaiseen käyttöön. Hengenvaarallinen tila voi kehittyä vasta useiden tuntien kuluttua, usein käyttäjän nukkuessa.

 

Kehitystyön lähtökohtana olevat tarpeet

 Nuorilla huumeidenkäyttäjillä on puutteelliset tiedot yliannostusriskistä eikä heillä useinkaan ole tarvittavia ensiaputaitoja. Myös ammattilaisilta, jotka kohtaavat huumeidenkäyttäjiä työssään, puuttuu riittävä osaaminen riskien tunnistamiseen ja käyttäjien ohjaamiseen.

Kehittäjäjoukon kokoaminen ja yhteiskehittäminen

Hankkeella on projektiryhmä, jossa edustus seuraavista:

TYKS:

 AKUUTTI +ohjausryhmä 
Ensihoito  + ohjausryhmä 
Jälkihuolto + ohjausryhmä
Riippuvuuspsykiatria + ohjausryhmä

medisiininen toimialue (sisätaudit/infektio)

Nuorisopsykiatria + ohjausryhmä

Varha katkaisu- & kuntoutusosasto

Varha hyte-yksikkö, ept

Terveysneuvontapiste Milli
Sosiaalihuollon päihdehuolto
Ankkuri-toiminta
Monipalvelukeskus Toivo

Nuorten päihdepalvelu 

Turun yliopisto +ohjausryhmä 
Poliisi
Etsivä nuorisotyö
Kokemusasiantuntija 
Järjestöedustus: V-S Sininauha 
Rikosseuraamuslaitos
Vankiterveydenhuolto


 


 

Tavoiteltu muutos
  • Naloksonin saatavuuden ja käytön laajeneminen.

Riskiryhmien tunnistaminen ja tavoittaminen: Yliannostusvaarassa olevat nuoret ja palveluiden ulkopuolella olevat riskiryhmät saadaan avun piiriin.
• Tietoisuuden lisääminen: Nuoret, heidän läheisensä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset osaavat tunnistaa riskit ja toimia oikein yliannostustilanteessa.
• Koulutus ja varautuminen: Huumeidenkäyttäjiä ja heidän läheisiään kohtaavat työntekijät ja vapaaehtoiset saavat koulutusta yliannostusten ensiavusta ja naloksonin käytöstä.

Muutoksen mittaaminen

1. Alueellinen toimintamalli yliannostusriskin arviointiin ja ehkäisyyn
Tavoitteena on ottaa käyttöön yhtenäinen toimintamalli, joka tukee yliannostusriskin arviointia, varhaista tunnistamista ja ennaltaehkäisyä.
Tavoitetaso: toimintamalli käytössä vähintään 30 % yksiköistä hankkeen päättyessä.
2. Ammattilaisten osaamisen vahvistuminen
Yliannostusriskissä olevia huumeidenkäyttäjiä kohtaavat ammattilaiset osaavat tunnistaa riskit, keskustella niistä käyttäjien ja läheisten kanssa, toimia yliannostustilanteissa sekä ohjata aktiivisesti hoitoon ja palveluihin.
Tavoitetaso: 500 ammattilaista koulutettu hankkeen päättyessä.
3. Naloksonin saatavuuden ja käytön laajeneminen
Yliannostusvaarassa olevilla huumeidenkäyttäjillä ja heidän läheisillään on mahdollisuus saada ja käyttää naloksonia hätätilanteissa.
Tavoitetaso: hankkeen kohderyhmästä 50 % tavoitettu ja varustettu naloksonilla.
4. Avun hälyttämisen kynnyksen madaltuminen
Huumeidenkäyttäjien ja heidän läheistensä valmius kutsua apua yliannostustilanteissa paranee, mikä näkyy hätäpuhelujen lisääntymisenä.
Tavoitetaso: yliannostuksiin liittyvissä hätäilmoituksissa 10 % kasvu hankkeen päättyessä verrattuna vuoteen 2024.

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys

Kohderyhmää on osallistettu jo hankkeen suunnitteluvaiheessa: Varhan terveysneuvontapiste Millissä järjestettiin asiakasraati 14.–21.3.2025. Asiakkaat pitivät naloksonin jakelua erittäin kannatettavana ja toivoivat sen laajaa saatavuutta paitsi käyttäjille myös ympäristöihin, joissa huumeita käytetään tai vietetään aikaa: sote-yksiköihin, ostoskeskuksiin, yleisiin vessoihin, huoltoasemille, nuorisotiloihin, kauppoihin, julkiseen liikenteeseen sekä vartijoille.
Raadissa korostui tarve varhaiselle ohjeistukselle naloksonin käytöstä, avun hälyttämisestä ja ensiavusta, erityisesti kouluissa, lastensuojelulaitoksissa ja sote-yksiköissä: “Elvyttämään opettelemista eikä karkuun lähtemistä!” Käyttäjät toivoivat naloksonin rinnalle myös flumatseniilia bentsodiatsepiinien vaikutusten kumoamiseen.
Asiakkaat nostivat esiin, että vaarallisia yhdistelmiä käytetään riskit tiedostaenkin, mutta niistä tulee silti puhua ja opastaa aina kun mahdollista – erityisesti opioidien, bentsodiatsepiinien, gabapentinoidien ja alkoholin yhdistelmistä. He korostivat myös luotettavan tiedon tarvetta: aineiden vaikutuksista tulisi kertoa henkilöiden, jotka ovat itse ainetta käyttäneet, ei myyjien. Ainetunnistusmahdollisuutta pidettiin tärkeänä. Lisäksi suositeltiin pienillä annoksilla aloittamista ja ns. ”Suomi-bentsojen” käyttöä, joiden sisältö tunnetaan.
Raati toi esiin myös sosiaalisen ympäristön merkityksen: käyttöä ohjaavat “perimätieto” ja muilta opitut tavat. Nuorille viestin tulisi tulla henkilöltä, jota he arvostavat – ei välttämättä työntekijältä. Asiakkaat korostivat huolenpidon kulttuuria: aineita ei tulisi käyttää yksin ja kavereista tulisi huolehtia.
Kohderyhmä osallistuu myös hankkeen toteutukseen. Varhan haittoja vähentävien palvelujen asiakkaat, korvaushoidon asiakkaat ja koulutetut kokemusasiantuntijat otetaan mukaan naloksonijakelun, koulutusten ja viestinnän suunnitteluun. Lisäksi tunnistetaan ja koulutetaan vertaisviestijöitä.