Sateenkaarihistorian kuukausi (RRP, P4, I1)
Sateenkaarihistorian kuukausi (RRP, P4, I1)
Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen yhteistä kulttuuriperintöä esiin nostavaa kuukautta on vietetty vuodesta 2018 marraskuussa. Kuukauden aikana tuodaan esiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvää historiaa ja aiemmin vaiettuja tarinoita.
”Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oma historia on aina ollut olemassa, mutta monesti se on pidetty piilotettuna. Se on läsnä kaikkialla, kaikissa aikakerrostumissa, yhteiskuntaluokissa ja kulttuureissa, mutta sen löytäminen vaatii herkkyyttä ja toisin katsomista”.
-Sateenkaarihistorian ystävät-
Helsingin kaupungin palvelukeskukset ovat avoimia julkisia tiloja joissa tarjotaan mielekästä tekemistä ja tukea arkeen eläkeläisille ja työttömille helsinkiläisille. Julkisena tilana olemme avoimia kaikille ja Helsingin kaupunki on sitoutunut yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen toiminnassaan. Tästä huolimatta sateenkaarevat tapahtumat sekä näkyvät sateenkaariviirit ja - liput aiheuttavat vastareaktioita palvelukeskusten asiakkaissa ja vapaaehtoisissa. Sateenkaarihistorian tuominen osaksi palvelukeskusten yhteistä vuosikalenteria nousee tarpeesta saada sateenkaarevuus osaksi toimintaa ympäri vuoden. Erityisesti kaivataan inhimillisiä tarinoita ja kohtaamisia valtaväestön ja vähemmistön välille, joka murtaisi ennakkoluuloja ja pelkoa.
Pride-kuukausi on edelleen näkyvin sateenkaarevia ikääntyneitä esiin nostava ja erityisesti heille kohdennettua ohjelmaa tarjoava tapahtumakuukausi Helsingin palvelukeskuksissa. Ajatus sateenkaarihistorian kuukauden tuomiseksi osaksi palvelukeskusten yhteistä vuosikalenteria tulee tarpeesta pitää esillä sateenkaarevat teemat läpi vuoden eikä vain kun sateenkaarevuus on muutenkin esillä. Pride-kuukauden aikana on helppo olla liittolaisena sateenkaareville ikääntyneille, meidän tulee sitä olla näkyvästi vuoden jokaisena päivänä.
Sateenkaarihistoriasta emme voi puhua nostamatta esiin suomalaisen yhteiskunnan häpeällistä historiaa, jossa homoseksuaalisuus oli kriminalisoitua vuodesta 1894 vuoteen 1971. Dekriminalisoinnin jälkeen homoseksuaalisuus jäi sairausluokitukseksi, josta se poistui 1981. Muutaman vuoden juhlimisen jälkeen levisi maailman laajuiseksi epidemiaksi HIV, joka aluksi leimattiin homoseksuaalien miesten ja mustien ihmisten sairaudeksi. Nämä ja lukuisat muut syrjivät ja toiseuttavat yhteiskuntarakenteet, kokemukset sekä lait erottavat ihmisiä ja vahvistavat heteroseksuaalisuuden ja cis-sukupuolisuuden normia. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvia henkilöitä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Historiaa tutkiessa ja kuunneltaessa tulee aina muistaa se mitkä ovat ajassa olleet normit ja yhteiskuntajärjestys. Kenen tarinaa halutaan tai uskalletaan kertoa aikalaistarinoissa. Tuleeko meidän itseasiassa kohdistaa katseemme siihen mitä ei näy tai sanota ääneen?
Sateenkaarihistorian kuukausi palvelukeskuksissa pyrkii luomaan näkyväksi vaiettuja ja hiljennettyjä muistoja ja tarinoita mahdollistaen niiden ääneen lausumisen ja muistelemisen julkisesti. Samalla yhteiset taidehetket mahdollistavat yhteyden syntymisen yksilöiden välille hiljentäen ennakkoluuloja ja kumoten pelkoja luoden tilalle hyväksynnälle ja yhdessä toimimiselle.
Kohderyhmänä kuukaudelle on sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön että valtaväestöön kuuluvat ikääntyneet. Kuukauden ohjelma on koottu siten että siihen voisi osallistua kuuluit kumpaan vaan ihmisryhmään.
Ammattilaisten kokemuksista on muodostunut ymmärrys siitä että sateenkaareviin henkilöihin kohdistuu asiakkaiden keskuudessa ennakkoluuloja sekä kokemus siitä että sateenkaarevuuden nostaminen esiin on propagandaa tai aate vaikka kyseessä on ihmisen ominaisuus johon hän ei kykene vaikuttamaan.
Palvelukeskuksissa kokoontuu useampi sateenkaarisenioreiden vertaistuellinen ryhmä. On hyvin yksilöllistä se kuinka kykenee tuomaan esiin identiteettinsä tilanteessa, jossa ei tunne kaikkia ympärillä olevia henkilöitä. Toki kenenkään ei tarvitse kertoa itsestään yhtään sen enempää kuin haluaa, mutta meidän tulisi pystyä luomaan yhteiskunta myös ikääntyneille jossa elämänkumppanin sukupuolella ja seksuaalisuudella ei ole merkitystä kohtaamisiin plaveluissa. Palvelukeskuksien asiakkaiden keskuudessa tapahtuu syrjintä ja syrjivä puhe usein ns. katvealueissa, joissa ei ole ammattilaisia paikalla. Hiljenemiset, vähän liian kuuluvat kuiskaukset ja väärin sukupuolettaminen ovat arkea edelleen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille julkisissa tiloissa.
Kuva
