Liikkumisen edistämisen mini-interventiomalli
Liikkumisen edistämisen mini-interventiomalli
Mallin tavoitteena on auttaa ammattilaista ottamaan liikkuminen puheeksi monipuolisissa asiakaskohtaamisissa, kuten sosiaali-ja terveydenhuollon palveluissa, tukea asiakkaan motivaatiota liikkumisen lisäämiseksi sekä auttaa palveluohjauksessa.
Helsinkiläisistä yli 9- vuotiaista valtaosa ilmoittaa harrastavansa liikuntaa, mutta ikäryhmästä riippuen vain noin 20 % - 50 % liikkuu terveytensä kannalta riittävästi sekä viettää valveillaoloajastaan liikaa aikaa paikallaan. Fyysisen aktiivisuuden väheneminen arjessa ja työssä on johtanut siihen, että vapaa-ajan liikunta ei riitä kompensoimaan menetettyjä askeleita ja fyysistä kuormitusta.
Säännöllisen liikkumisen on todettu ennaltaehkäisevän, hoitavan ja kuntouttavan lukuisia fyysisiä ja psyykkisiä pitkäaikaissairauksia. Laajat tuoreet meta-analyysit osoittavat liikkumisen merkittävän vaikutuksen ahdistuksen ja masennusoireiden lievittämisessä jopa lääkkeiden veroisesti. Terveyden kannalta liian vähän liikkuva saa terveyshyötyjä jo korvaamalla paikallaanoloa kevyellä liikuskelulla, joten kaikki liikkeen lisääminen on merkityksellistä. Liikkumisen edistäminen edellyttää toimenpiteitä monilta eri rintamilta käsin. Panostuksia tulee tehdä kaupunkiympäristöön, varhaiskasvatukseen, kouluihin ja oppilaitoksiin, työpaikkoihin sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Helsingin kaupungin strategian (2025-2029) mukaisesti Helsingin hyvinvointisuunnitelmassa keskitytään erityisesti hyvinvointierojen kaventamiseen sekä arkiliikkumisen ja liikunnallisen elämäntavan edistämiseen. Tämä tapahtuu poikkihallinnollisella yhteistyöllä toimialarajat ylittäen.
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla on merkittäviä mahdollisuuksia edistää ihmisten terveellisiä elintapoja, kuten liikkumista. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa kohdataan runsaasti kaiken ikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä ja ammattilaisten asiantuntijuuteen luotetaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa tavoitetaan erityisesti heitä, jotka eniten hyötyisivät hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kannalta liikkumisen lisäämisestä, kuten pitkäaikaissairaita ja monisairaita, terveyden kannalta vähän liikkuvia, haavoittuvassa tilassa olevia väestöryhmiä sekä esimerkiksi ikääntyneitä. STYLE –tutkimushankkeen politiikkasuosituksissa kehotetaankin hyödyntämään tuhannet terveydenhuollon kohtaamiset liikkumisen puheeksi ottamisessa. Käypä hoito -suositus suosittelee terveydenhuollon ammattilaisia kysymään liikuntatottumuksista ja liikkumisesta, kirjaamaan tiedot ja kannustamaan liikkumaan, mutta tätä varten kehitetyt työkalut eivät ole toistaiseksi juurtuneet asiakastyökäytäntöihin. Vuoden 2017 FinTerveys –kyselyn mukaan yli 18 – vuotiaista 5 % oli saanut kehotuksen lääkäriltä lisätä liikkumista terveyssyistä ja 11% terveydenhoitajalta.
Myös työllisyyspalvelut tavoittavat laajasti työikäisiä asiakkaita, joiden kanssa työkykyyn liittyvistä teemoista keskustellaan säännöllisesti. Liikkuminen edistää fyysistä ja psyykkistä terveyttä, joten sillä voi olla merkittävä rooli myös työttömän kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemisessa. Liikkuminen voi olla keino lisätä asiakkaan itseluottamusta ja pystyvyyden tunnetta, ja se voi tuoda arkeen rytmiä, mielekästä tekemistä ja luoda mahdollisuuksia sosiaaliselle vuorovaikutukselle.
Liikkumisen puheeksiotto kohtaavissa palveluissa on vain yksi toimenpide kaikkien niiden liikkumista edistävien toimenpiteiden joukossa, joita tulee tehdä eri rintamilta käsin, ja joiden yhteinen vaikuttavuustavoite on väestön liikkumisen lisääntyminen. Yksin puheeksiotto ei ratkaise liikkumattomuuden ongelmaa, mutta voi olla tärkeä osa ratkaisujen välineistöä.
Liikkumisen edistämisen mini-interventiomalli liittyi Helsingin kaupungin hyvinvointisuunnitelmaan (2022–2025), johon oli koottu toimenpiteitä, joiden avulla liikkumista edistetään toimialojen yhteistyöllä kohdentaen tavoitteita vähiten liikkuviin kaupunkilaisryhmiin. Yhtenä liikkumisen edistämisen toimenpiteenä kehitettiin liikkumisen puheeksi oton työkaluja osana sosiaali- ja terveydenhuollon ydinprosesseja useissa sen eri palveluissa.
Myös viimeisimmän Helsingin kaupunkistrategian (2025-2029) mukaan Helsingin hyvinvointisuunnitelmassa keskitytään erityisesti hyvinvointierojen kaventamiseen sekä arkiliikkumisen ja liikunnallisen elämäntavan edistämiseen, joten yhdessä muiden liikkumista edistävien toimenpiteiden kanssa, työ liikkumisen puheeksioton kehittämiseksi ja jalkauttamiseksi erilaisiin kohtaaviin palveluihin jatkuu.
Mallia on kehitetty Helsingin kaupungin liikuntapalveluiden aloitteesta yhteistyössä Helsingin kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan, Opiskelijoiden Liikuntaliiton, Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön, Tuki- ja liikuntaelinliitto Tule ry:n sekä Liikkuva opiskelu -ohjelman kanssa. Suunnitteluprosessissa on sosiaalipsykologian ja liikunta-alan ammattilaisten lisäksi ollut mukana sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia ja kokemusasiantuntijoita.
Mallia kokeiltiin tammikuusta 2023 alkaen noin puolen vuoden ajan valituissa Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluissa. Syksyllä 2023 mallia kokeiltiin valituissa opiskeluterveydenhuollon toimipisteissä sekä työllisyyspalveluissa. Mallin toimivuudesta asiakastyössä kerättiin palautetta mallia kokeilleilta ammattilaisilta. Kokeilusta saatu palaute oli kannustavaa.
Osana mallin suunnitteluprosessia valmistui myös opinnäytetyö aiheella Puheeksiottamisen mallit ja vaikuttavuus perusterveydenhuollossa, tarkasteltuna erityisesti fyysisen aktiivisuuden osalta (Huttunen 2023).
Vuoden 2025 alussa valmistui Marjo Tyyskän Jyväskylän ammattikorkeakoulussa tekemä opinnäytetyö: "Korkeakouluopiskelijoiden liikkuminen puheeksi: liikkumisen edistämisen mini-interventiomallin pilotointi Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön hoitajille." Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistyönä. Lähestymistapana oli toimintatutkimus, ja aineisto kerättiin teemahaastattelulla mallin pilotointiin osallistuneilta hoitajilta (N=8). Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tulosten mukaan hoitajat kokivat LMI-mallin pääosin toimivaksi kokonaisuudeksi, kehittämisideoita tuli vähän. Mallin vahvuuksiksi koettiin erityisesti sen joustavuus, opiskelijan yksilöllisyyden huomioiminen, ja motivaation herättely muun muassa pystyvyyden tunteen tukemisen kautta. Mallin käytön suurimpina haasteina olivat työkäytänteen juurtumisen hitaus, hoitajien vastaanottojen aikaresurssit, ja opiskelijoiden moninaisuus.
Mallin avulla pyritään helpottamaan liikkumisen puheeksi ottamista monipuolisissa asiakaskohtaamisissa, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa ja auttaa ammattilaisia palveluohjauksessa. Yksi mallin tavoite on myös tukea ihmisen sisäistä motivaatiota lisätä liikkumistaan. Mallin taustalla vaikuttaa itsemäärämisteoria (Deci&Ryan 2000), jonka mukaan sisäisen motivaation syntyä edistää psykologisten perustarpeiden täyttyminen. Motivoivalla ja vahvuuslähtöisellä vuorovaikutuksella tuetaan ihmisen autonomian, kyvykkyyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ja siten edistetään sisäistä, omaehtoista motivaatiota. Mallin mukaisessa keskustelussa asiakas tulee kuulluksi, hän saa valinnanvaraa (asiakas päättää puhutaanko aiheesta ja mitä muutoksia hän haluaa tehdä, jos haluaa), häntä autetaan kohtuullistamaan odotuksia (pienetkin teot merkitsevät) ja annetaan palautetta (huomataan jo kaikki olemassa oleva hyvä). Asiakas saa konkreettista tietoa liikkumisen mahdollisuuksista sen mukaan, mikä hänelle on keskustelun mukaan relevanttia. Monelle ihmiselle on kaikkein realistisinta lähteä lisäämään arkiaktiivisuutta ja vähentämään paikallaanoloa. Pienten tekojen merkityksen korostaminen ja tavoitteiden kohtuullistaminen ovat tällöin avainasemassa.
Jos pystytään systemaattisesti saavuttamaan laajasti terveytensä kannalta liian vähän liikkuvia ja suurentuneessa sairastumisriskissä olevia henkilöitä ja antamaan heille edes kohtalaisen hyvä mini-interventio, pienilläkin muutoksilla voidaan saavuttaa merkittävää kansanterveyshyötyä.
Malli on rakenteisena osana Helsingin kaupungin käyttämään Apotti asiakas- ja potilastietojärjestelmää tiettyjen Sotepen palveluiden osalta. Mallin kirjaaminen on yhteydessä THL:n toimenpidekoodiin OAB77. Rakenteinen kirjaaminen edistää mallin juurruttamista potilaskäyttöön sekä mahdollistaa mallin käytön ja vaikutusten seurannan. Vuoden 2025 loppuun mennessä Apotissa oli yhteensä 3 379 merkintää LMI-mallin käytöstä.
Mallia on kokeiltu myös Helsingin työllisyyspalveluissa, jossa liikkumisesta on luontevinta keskustella samalla, kun puhutaan muistakin työkykyyn liittyvistä asioista.
Liikkumisen edistämisen mini-interventiomallin tavoitteena on;
- Auttaa ammattilaista ottamaan liikkuminen puheeksi
- Auttaa ammattilaista palveluohjauksessa
- Tukea asiakkaan motivaatiota lisätä liikkumistaan
Arviointikysymykset ovat;
Onko malli käytettävä ja auttaako se liikkumisen puheeksiotossa asiakaskohtaamisissa?
- Mallin käytettävyyttä on selvitetty kokeilemalla mallia käytännön asiakastyössä ja kysymällä ammattilaisilta kokemuksia mallin käytöstä. Tulokset ovat olleet kannustavia.
- Sähköisessä asiakas- ja potilasjärjestelmä Apotissa voidaan seurata mallin kirjaamismääriä palveluittain ja ammattiryhmittäin.
Auttaako malli ohjaamaan asiakasta hänelle relevanttien liikkumisen palveluiden pariin?
- Ammattilaisten näkemystä palveluohjauksesta voidaan selvittää kyselyin. Esimerkiksi toisen asteen kuraattoripalveluissa selvitettiin yhden kuukauden ajalta (11.-12.2025) kuraattorien merkitsemiä eteenpäin ohjauksien määriä (50kpl).
- Etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkailta tiedon saaminen ohjautumisesta on haastavampaa, sillä tutkimuslupien myöntäminen asiakkaille kohdennettuihin kyselyihin tai potilaskertomuksiin merkittyjen tietojen analysointiin edellyttää aina tarkkaa harkintaa.
Tukeeko mallin mukainen keskustelu asiakkaan motivaatiota lisätä liikkumistaan?
- Vaikutusten arviointi edellyttää kyselyn toteuttamista asiakkaille, joiden kanssa liikkumisen edistämisen mini-interventiomalli on tehty. Lyhyellä 10-15 minuutin keskustelulla voidaan motivoivalla vuorovaikutuksella pyrkiä tukemaan ihmisen kyvykkyyden, autonomian ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, mutta pysyviä vaikutuksia esimerkiksi motivaation laatuun, saatikka käyttäytymiseen on haastavaa saada aikaan.
- Kyselyssä voidaan kuitenkin selvittää auttoiko keskustelu asiakasta tunnistamaan mahdollisuuksiaan lisätä liikkumistaan, tai muuttiko keskustelu hänen käsitystään arkiliikkumisen merkityksestä.
- Mahdollisuuksia asiakastason vaikutusten arviointiin selvitetään parhaillaan.
Mallin tämä hetkinen versio on suunniteltu sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten työkaluksi nuorten ja aikuisten parissa käytettäväksi. Mallin periaatteita ja lähestymistapaa on kuitenkin mahdollista soveltaa myös muissa yhteyksissä, joissa kohdataan vähän liikkuvia ihmisiä ja voidaan edistää yksilöiden hyvinvointia ja terveyttä. Työllisyyspalvelut ovat kokeilleet mallia ja jalkauttavat sitä parhaillaan soveltuvin osin käyttöönsä
Helsingin kaupungin sotepen toimiala on hyväksynyt mallin rakentamisen osaksi asiakas- ja potilastietojärjestelmä Apottia. Malli on voitu ottaa rakenteisesti käyttöön tietyissä sotepen palveluissa Helsingissä keväästä 2024 asti. Sotepen henkilöstöä koulutetaan säännöllisesti mallin käyttöön ja rakenteiseen kirjaamiseen.
Kaikki Helsingin toisen asteen oppilaitosten opiskeluhuollon psykologit ja kuraattorit on koulutettu mallin käyttöön ja palveluohjaukseen helmikuussa 2025 järjestetyissä koulutustilaisuuksissa. Myös toisen asteen opiskeluterveydenhoitajille toteutettiin koulutus Teams-yhteydellä helmikuussa 2025. Niin ikään lukiokoulutuksen erityisopettajat sekä opinto-ohjaajat sekä mallin käytöstä kiinnostuneet työllisyyspalveluiden asiantuntijat on koulutettu mallin käyttöön.
Mallista on toteutettu myös lapsiperheiden liikkumisen puheeksiottoon soveltuva malli ja sen käyttöön on koulutettu kaikki Helsingin lasten-neuvoloiden terveydenhoitajat. Parhaillaan mallista on rakenteilla myös perusopetusikäisten lasten kanssa käytettävä malli esimerkiksi kouluterveydenhuollon käyttöön.
Mallia jalkautetaan valtakunnalliseen käyttöön mm. mallin projektitiimin jäsenten toimesta heidän kattavien valtakunnallisten verkostojensa kautta.
Mallin suunnitteluprosessissa on sosiaalipsykologian ja liikunta-alan asiantuntijoiden lisäksi ollut myös mukana myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia ja paljon palveluita tarvitsevia kokemusasiantuntijoita.
Mallin kolmen kysymyksen rakenne muodostui sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten näkemyksen pohjalta. Suunnitteluprosessin aikana kysymyksiä kokeiltiin tiettyjen Helsingin terveysasemat ja sisätautien poliklinikan sekä aikuissosiaalityön yksikköjen työntekijöiden kanssa joulukuussa 2021 ja helmikuussa 2022. Kysymyksiä niin ikään kokeiltiin myös Opiskelijoiden Liikuntaliiton sektoritapaaminen toukokuussa 2022.
Paljon palveluita tarvitseville kokemussiantuntijoille järjestettiin työpaja toukokuussa 2022, jossa osallistujat arvioivat kysymyksiä ja niiden käytettävyyttä. Työpajan kautta saimme arvokasta ymmärrystä siitä, miten kysymykset, ja yleensä liikkumisen puheeksiotto koettiin potentiaalisten asiakkaiden näkökulmasta. Työpajasta saadun ymmärryksen myötä, kysymyksiä jatkokehitettiin.
Vuonna 2023 mallia kokeiltiin useamman kuukauden ajan tietyissä Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakastyössä lupaavin tuloksin. Kokeilusta saatujen palautteiden pohjalta malliin tehtiin muutoksia ja mallista teetettiin uudet versiot Helsingin ja valtakunnalliseen käyttöön. Vuonna 2023-2024 toteutettiin puolen vuoden mittainen mallin kokeilu myös Helsingin työllisyyspalveluissa.