Lasten porrasteinen mielenterveyden hoidon ja psykososiaalisen tuen malli, Itä-Uusimaan hyvinvointialue ( RRP, P4, I1)
Lasten porrasteinen mielenterveyden hoidon ja psykososiaalisen tuen malli, Itä-Uusimaan hyvinvointialue ( RRP, P4, I1)
Malli mahdollistaa mielenterveyden tuen ja palveluiden tarjoamisen lapsen tilanteen vakavuutta ja tarpeita huomioiden. Etuna on hoidon resurssien kohdentamisen parantaminen, mikä mahdollistaa oikea-aikaisen ja tarpeenmukaisen avun tarjoamisen.
Lasten ja nuorten mielenterveyttä kuormittavat yhä enemmän sosiaalinen media, koulupaineet ja yksinäisyys. Myös koronapandemian pitkäaikaiset vaikutukset näkyvät edelleen lisääntyneenä tuen tarpeena. Perheen hyvinvointi vaikuttaa suoraan lapsen mielenterveyteen, joten vanhempien jaksaminen ja toimivat tukiverkostot ovat keskeisessä roolissa.
Sote-uudistuksen myötä lasten mielenterveyspalveluiden vastuu siirtyi hyvinvointialueille, ja alueelliset erot resursseissa, painotuksissa ja organisaatiorakenteissa vaikuttavat merkittävästi palveluiden saatavuuteen ja sujuvuuteen. Digipalvelut voivat parantaa saavutettavuutta, mutta niiden tehokas hyödyntäminen edellyttää osaamista ja huolellista toteutusta niin ammattilaisilta kuin käyttäjiltäkin. Tämän vuoksi poliittisilla päätöksillä on keskeinen rooli palveluiden kehityksessä.
Palvelujärjestelmää kuormittavat myös henkilöstö- ja resurssivajeet, kuten lastenpsykiatrien, sairaanhoitajien, terveydenhoitajien ja koulupsykologien puute. Tämä voi heikentää psykososiaalisen tuen ja hoidon saatavuutta sekä kaventaa palvelujen tarjontaa.
Tämän vuoksi on tärkeää vahvistaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osaamista lasten mielenterveystyössä. Osaamisen kehittäminen tukee palveluiden vaikuttavuutta ja auttaa osaltaan vastaamaan kasvavaan tarpeeseen. Samalla on huomioitava, että maahanmuutto ja yhteiskunnan monikulttuurisuus asettavat uusia vaatimuksia palveluille. Eri väestöryhmien tarpeet voivat poiketa toisistaan, joten kieli- ja kulttuurierot on otettava huomioon palveluiden suunnittelussa ja toteutuksessa.
Lasten mielenterveyden haasteet ovat kasvussa, ja palvelujärjestelmä on kuormittunut. Sosiaalisen median vaikutukset, koulupaineet, yksinäisyys ja perheiden kuormittuminen lisäävät tuen tarvetta, ja koronapandemian seuraukset näkyvät edelleen. Hyvinvointialueiden väliset erot palvelurakenteissa, henkilöstöpula sekä osaamisvaje vaikeuttavat vaikuttavien ja oikea-aikaisten palveluiden tarjoamista.
Kehitettävä toiminta vastaa tähän ongelmaan vahvistamalla lasten ja nuorten mielenterveystyötä, lisäämällä ammattilaisten osaamista, parantamalla palvelujen saavutettavuutta (myös digitaalisesti) ja huomioimalla monikulttuurisuuden tuomat erityistarpeet.
Kokonaisuus linkittyy suoraan hyvinvointialueen strategisiin tavoitteisiin, kansalliseen mielenterveysstrategiaan, LAPE-linjauksiin ja digisote-kehitykseen: tavoitteena on yhdenvertaiset ja vaikuttavat palvelut kaikille lapsille, nuorille ja perheille.
Lasten mielenterveystyön kehittämiseen osallistuu laaja kehittäjäjoukko, johon kuuluvat LAPE-yksiköt, esihenkilöt, opiskeluhuollon, neuvoloiden ja perhetyön ammattilaiset . LAPE-yksiköiden rooli on koordinoida koulutuslinjaus kokonaisuutta, varmistaa lapsi- ja perhelähtöinen näkökulma sekä tukea palvelujen yhdenvertaisuuden ja integraation kehittämistä. Esihenkilöt vastaavat rakenteiden ja resurssien johtamisesta, henkilöstön tukemisesta ja uuden toimintamallin juurruttamisesta arkeen. Opiskeluhuollon ja perhetyön ammattilaiset tuovat kehittämiseen asiakastyön näkökulman, käytännön kokemuksen ja konkreettiset menetelmät arjessa toimiviksi palvelupoluiksi.
Kehittäjäjoukon innostamisessa keskeistä on avoin ja tasavertainen vuorovaikutus, jossa jokaisen osaamista hyödynnetään. Yhteiset työpajat, pilotoinnit ja konkreettiset tavoitteet vahvistavat yhteistä suuntaa.
Kehittämistyön tavoitteena on vahvistaa lasten mielenterveyttä parantamalla palvelujen sujuvuutta, saatavuutta ja vaikuttavuutta. Tavoitteena on, että lapset ja perheet saavat tukea aiemmin, oikealla tasolla ja ilman pitkiä odotusaikoja. Palveluketjut selkeytyvät ja varhainen tuki sekä intensiivisemmät toimintamallit juurtuvat kaikkiin lasten palveluihin. Ammattilaisten osaaminen lisääntyy ja työnjako selkiytyy, mikä vähentää kuormitusta ja parantaa työn laatua. Organisaatiotasolla odotetaan yhdenmukaisia käytäntöjä, parempaa yhteistyötä ja digitaalisten palvelujen toimivaa hyödyntämistä osana hoitopolkua. Laajemmin kehittämistyö tukee syrjäytymisen ehkäisyä, pienentää hoitovelkaa ja vahvistaa hyvinvointialueen kykyä tarjota vaikuttavia ja kustannustehokkaita mielenterveyttä tukevia palveluja. Kokonaisuutena tavoitteena on rakentaa palvelukokonaisuus, joka vastaa kasvavaan tarpeeseen ja tukee lasten hyvinvointia pitkäjänteisesti.
Tavoitellun muutoksen saavuttamiseksi on vahvistettava varhaisen ja intensiivisemmän hoidon ja psykososiaalisen tuen toimintamalleja linjatuissa lasten palveluissa. Tämä edellyttää selkeiden palvelupolkujen rakentamista, yhtenäisiä arviointikäytäntöjä sekä ammattilaisten osaamisen vahvistamista esimerkiksi menetelmäkoulutuksilla, työpajoilla ja mentoroinneilla. Palvelujärjestelmää tulee kehittää toimimaan moniammatillisesti ja saumattomasti, jotta tieto kulkee ja tuki järjestyy oikea-aikaisesti. Käytännön keinoina hyödynnetään yhteisiä kehittämistapaamisia, pilotointeja, palvelumuotoilun menetelmiä ja asiakasryhmien aktiivista kuulemista. Lisäksi digipalvelujen käyttöä vahvistetaan siten, että ne tukevat asiointia, perheiden ohjausta ja ammattilaisten työtä. Esihenkilöiden roolina on varmistaa rakenteet ja resurssit muutoksen toteuttamiseksi ja ammattilaisille selkeä tuki osaamisen vahvistumiseen menetelmäkoulutusten avulla.
Kohderyhmänä ovat lapset, joilla on mielenterveyden oireita tai riski niiden kehittymiseen sekä heidän huoltajansa. Ryhmään kuuluu eri-ikäisiä lapsia (0-12 v)