Share on Facebook
Share on Twitter
Share on LinkedIn
Share on email

Kummiperhetoiminta alaikäisenä yksin ilman huoltajaa Suomeen tulleille nuorille

Share on Facebook
Share on Twitter
Share on LinkedIn
Share on email

Kummiperhetoiminnassa alaikäisenä yksintullut nuori saa rinnalleen kummin, joka tukee arjessa, kielen oppimisessa ja yhteiskuntaan kiinnittymisessä. Turvallinen ja pitkäkestoinen suhde vahvistaa nuoren sosiaalisia verkostoja ja tukee kotoutumista.

Toimintaympäristö

Kummiperhetoiminta on tuloksellinen kotoutumista edistävä toimintamalli, joka yhdistää suomea puhuvan turvallisen aikuisen kummiksi yksintulleelle nuorelle. Kummisuhteet vahvistavat nuorten hyvinvointia sekä tarjoavat tärkeitä sosiaalisia verkostoja. Kummit auttavat nuorta arjen haasteissa ja tukevat kielen oppimista.

Alaikäisinä yksin Suomeen tulleilla nuorilla ei ole tukiverkostoja. He ovat erityisen tuen tarpeessa, sillä heidän syrjäytymisriskinsä on moninkertainen verrattuna kantaväestöön. Alaikäisinä yksintulleet nuoret tarvitsevat oikea-aikaista ja rinnalla kulkevaa tukea kielen oppimiseen, kotoutumiseen ja yhteiskuntaan kiinnittymiseen. Tukea tarvitaan erityisesti aikuistumisen ja itsenäistymisen kynnyksellä sekä uusissa elämäntilanteissa, kuten opintojen ja työelämän alkaessa.

Toimintaan osallistuvat nuoret tulevat eri elämäntilanteista. Alaikäiset, jotka asuvat perheryhmäkodeissa, ohjautuvat mukaan ohjaajien tai sosiaalityöntekijöiden kautta. He ovat usein vastikään saapuneet Suomeen, ja heidän tukiverkostonsa ovat vielä hyvin rajalliset. Suomen kielen oppiminen vaatii paljon tukea, ja ystävyyssuhteet muodostuvat usein oman kieliryhmän sisällä. Moni nuori kaipaa perhettä ja toivoo löytävänsä suomalaisen perheen rinnalleen.

Aikuistuneet nuoret, jotka ovat muuttaneet omilleen, voivat kokea yksinäisyyttä ja epävarmuutta. Kun aikuistumisen tuki päättyy 23 vuoden iässä, turvallisten aikuisten läsnäolo vähenee merkittävästi. Nuoret ohjautuvat toimintaan usein aikuistumisen tuen ohjaajien tai sosiaalityöntekijöiden kautta. Muutto perheryhmäkodista omaan kotiin voi olla haastava elämänmuutos, jossa kummiperhe voi tarjota tärkeää tukea ja jatkuvuutta.

Asuinkunnan vaihtuessa nuoret eivät aina osaa hakeutua palvelujen piiriin uudella paikkakunnalla, mikä voi johtaa siihen, etteivät he saa heille kuuluvaa sosiaalityön tukea. Aikuistuminen ei vähennä perheen kaipuuta – turvallisten aikuisten tuki on edelleen tärkeää monissa valinnoissa ja elämäntilanteissa.

Maahanmuuttopoliittiset linjaukset ja lainsäädännön muutokset vaikuttavat suoraan yksintulleiden nuorten asemaan. Esimerkiksi oleskelulupakäytäntöjen kiristyminen, kotoutumispalveluiden uudelleenorganisointi tai sosiaaliturvan ehtojen muutokset voivat lisätä epävarmuutta ja heikentää nuorten osallisuuden kokemusta. Tulevaisuudessa on tärkeää varmistaa, että nuoret saavat riittävää tukea myös hallinnollisten muutosten keskellä, jotta kotoutuminen ja yhteiskuntaan kiinnittyminen eivät vaarannu.

Taloudelliset haasteet, kuten nuorisotyöttömyys, asumisen kallistuminen ja julkisten palveluiden resurssipaineet, vaikuttavat erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin nuoriin. Rakenteellinen rasismi ja kulttuurinen syrjintä voivat edelleen vaikeuttaa nuorten pääsyä työmarkkinoille ja asumiseen. Tulevaisuudessa tarvitaan entistä vahvempia yhteisöllisiä tukimuotoja, kuten kummiperhetoimintaa, jotka tarjoavat nuorille turvallisia ihmissuhteita, kulttuurista ymmärrystä ja konkreettista apua elämän siirtymävaiheissa.

Lähtötilanne ja strategiset liittymäkohdat

Tutkimusten mukaan maahanmuuttajanuorten syrjäytymisriski on moninkertainen kantaväestöön verrattuna [1]. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat alaikäisinä yksin Suomeen tulleet nuoret, joilla ei ole perhettä tai tukiverkostoa ja jotka tarvitsevat pitkäkestoista, luottamuksellista tukea kotoutumisen eri vaiheissa [2]. Kotoutumisvaiheessa mielenterveyttä ja hyvinvointia vahvistavat suomen kielen oppiminen, osallisuus sekä sosiaaliset tukiverkostot [3].

Kummiperhetoiminta vastaa tähän tarpeeseen tarjoamalla yksintulleille nuorille turvallisen aikuisen rinnalle. Toiminta on osoittautunut vaikuttavaksi: se lisää nuorten hyvinvointia, vahvistaa osallisuutta ja toimijuutta, lievittää yksinäisyyttä ja tukee yhteiskuntaan kiinnittymistä. Kummiperhetoiminta on myös vapaaehtoisille merkityksellistä ja edistää kaksisuuntaista kotoutumista.

Toimintamalli linkittyy useisiin strategisiin kokonaisuuksiin. Vuonna 2025 voimaan tullut uusi kotoutumislaki (681/2023) korostaa monialaista yhteistyötä ja yksilöllistä tukea kotoutumisessa [4]. Valtion kotoutumisen edistämisohjelma 2024–2027 painottaa maahanmuuttajien omaa vastuuta kotoutumisestaan, työllistymistä ja yhteiskuntaan perehtymistä, mutta samalla tunnistaa erityistä tukea tarvitsevien ryhmien, kuten yksintulleiden nuorten, tarpeet [5].

Yhteiskunnallisesti merkittäviä tulevaisuuden tekijöitä ovat mm. maahanmuuttopoliittiset kiristykset, palvelujärjestelmän muutokset, taloudellinen epävarmuus ja rakenteellinen rasismi, jotka voivat heikentää nuorten osallisuuden kokemusta ja lisätä turvattomuutta [6]. Näissä olosuhteissa yhteisölähtöiset ja vapaaehtoisuuteen perustuvat tukimuodot, kuten kummiperhetoiminta, ovat entistä tärkeämpiä. Ne täydentävät julkisia palveluja ja tarjoavat nuorille konkreettista tukea arjessa, siirtymissä ja elämän kriisikohdissa.

Kummiperhetoiminta tukee myös kansallisia tavoitteita, kuten kotoutumisen kaksisuuntaisuutta, yhteiskunnallista osallisuutta ja hyvien väestösuhteiden edistämistä. Toimintamalli on skaalattavissa ja juurrutettavissa osaksi kuntien kotoutumisohjelmia ja järjestöjen vapaaehtoistoimintaa.

Kehitystyön lähtökohtana olevat tarpeet

Alaikäisinä yksin ilman huoltajaa Suomeen saapuneet nuoret ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Heiltä puuttuvat perheen ja läheisten muodostamat tukiverkostot, ja he kokevat usein yksinäisyyttä sekä epävarmuutta uudessa elinympäristössä. Kotoutumisen onnistuminen edellyttää turvallisia ja pitkäkestoisia ihmissuhteita, osallisuuden kokemuksia sekä mahdollisuuksia oppia suomen kieltä ja arjen taitoja. Kummiperhetoiminta vastaa tähän tarpeeseen tarjoamalla nuorelle rinnalle luotettavan aikuisen, joka tukee häntä arjessa ja elämän siirtymävaiheissa. Toiminta edistää nuoren hyvinvointia ja vahvistaa hänen kiinnittymistään suomalaiseen yhteiskuntaan.

Toimintamalli tukee myös ammattilaisia, kuten ryhmäkotien ohjaajia ja sosiaalityöntekijöitä, joiden käytettävissä olevat resurssit eivät aina riitä tarjoamaan nuorille jatkuvaa ja yksilöllistä tukea. Kummiperhetoiminta täydentää julkisia palveluja yhteisölähtöisesti ja tuo mukaan vapaaehtoisia perheitä, jotka haluavat osallistua nuorten kotoutumisen tukemiseen ja oppia eri kulttuureista.

Yhteiskunnallisella tasolla kummiperhetoiminta on merkittävä väline yhteiskuntarauhan ja hyvien väestösuhteiden edistämisessä. Toiminta tuo yhteen eri taustoista tulevia ihmisiä, lisää keskinäistä ymmärrystä ja vähentää yhteiskunnallista polarisaatiota. Kaksisuuntainen kotoutuminen toteutuu, kun perheet saavat mahdollisuuden nähdä Suomen maahan muuttaneen nuoren näkökulmasta ja nuoret puolestaan oppivat suomalaisesta kulttuurista ja yhteiskunnasta. Tämä vuorovaikutus rakentaa siltoja, lisää luottamusta ja vahvistaa yhteisöllisyyttä.

Viime vuosien kehityssuunnat, kuten rasististen asenteiden ja syrjivien rakenteiden yleistyminen, korostavat kummiperhetoiminnan merkitystä entisestään. Toimintamalli tarjoaa konkreettisen mahdollisuuden tuoda ihmisiä yhteen, lisätä kulttuurista ymmärrystä ja vahvistaa keskinäistä kunnioitusta. Yhteiskunta, jossa jokainen voi elää rauhassa ja tulla hyväksytyksi, edistää kaikkien hyvinvointia – ja juuri tätä kummiperhetoiminta tukee sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla.

Tavoiteltu muutos

Kummiperhetoiminnan tavoitteena on vahvistaa ilman huoltajaa Suomeen alaikäisenä saapuneiden nuorten kotoutumista ja osallisuutta yhteiskunnassa. Toiminnan myötä nuorten yksinäisyyden ja syrjäytymisriskin odotetaan vähenevän, kun he saavat rinnalleen vapaaehtoisia kummeja ja kummiperheitä, jotka tarjoavat tukea arjen haasteissa, kielen oppimisessa ja yhteiskuntaan kiinnittymisessä.

Toiminta edistää nuorten yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja vähentää eriarvoisuutta tarjoamalla heille pitkäkestoisia, luottamuksellisia ihmissuhteita sekä monipuolisia tukiverkostoja. Kummisuhteet vahvistavat nuorten toimijuutta ja hyvinvointia sekä tukevat heidän kasvuaan aktiivisiksi kansalaisiksi. Mahdollisuus osallistua kehittämiseen ja vaikuttamiseen lisää nuorten luottamusta suomalaiseen yhteiskuntaan ja vahvistaa heidän kokemustaan osallisuudesta.

Kummiperhetoiminnalla on myös laajempaa yhteiskunnallista merkitystä. Vapaaehtoiset kummit kokevat toiminnan tärkeäksi ja vaikuttavaksi, ja heidän kokemuksensa leviävät lähipiiriin, työyhteisöihin ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Toiminta lisää ymmärrystä maahan muuttaneiden nuorten arjesta ja haasteista, laajentaa maailmankuvaa ja edistää kaksisuuntaista kotoutumista. Kummiperheiden kautta myös heidän läheisensä voivat oppia uutta ja lisätä ymmärrystä eri kulttuureista.

Lisäksi toiminta tukee ammattilaisten työtä. Kun nuorella on elämässään muitakin turvallisia aikuisia kuin viranomaisia, työntekijöiden huoli nuorten pärjäämisestä vähenee. Moniammatillinen yhteistyö ja hanketiimin tarjoama tuki täydentävät kummisuhteita, ja nuorille etsitään tarvittaessa lisätukea yhteistyökumppaneiden kautta.

Kokonaisuudessaan kummiperhetoiminta edistää nuorten kotoutumisen edellytyksiä, vahvistaa yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta ja tukee yhteiskuntaa, jossa jokaisella on mahdollisuus tulla hyväksytyksi ja elää turvallisesti.

Muutoksen mittaaminen

Kummiperhetoiminnan vaikutusten ja tavoitteiden saavuttamista seurataan systemaattisesti sekä määrällisin että laadullisin menetelmin. Arvioinnin keskiössä ovat nuorten kotoutumisen edistyminen, osallisuuden ja hyvinvoinnin vahvistuminen sekä toiminnan yhteiskunnallinen merkitys.

Tietoa kerätään nuorilta, kummeilta ja yhteistyötahoilta anonyymeillä palautekyselyillä 1–2 kertaa vuodessa. Lisäksi kaikki hankkeen kohtaamiset – kuten tukitapaamiset ja -puhelut, haastattelut ja tapahtumat – tilastoidaan, ja niissä kertyneet havainnot kirjataan anonyymisti. Suoraa palautetta kerätään jatkuvasti ja dokumentoidaan osana seurantaa.

Hanketiimi ylläpitää projektipäiväkirjaa, johon kirjataan keskeiset luvut, toiminnan sisällöt ja havainnot. Seurantatietoihin sisältyy myös tiimin oma havainnointi, ilmiöiden seuranta sekä määrälliset indikaattorit, kuten kohtaamisten, haastatteluiden, valmennusten ja matchien lukumäärät. Havaintoja käsitellään viikkopalavereissa ja tiimin yhteisissä suunnittelu- ja kehittämispäivissä.

Toimintaa kehitetään jatkuvasti palautteen ja havaintojen perusteella, erityisesti nuorten tarpeiden mukaisesti. Kummien näkemykset otetaan aktiivisesti huomioon, ja nuoret sekä kummit osallistuvat vuosittain yhteiskehittämisiltaan, jossa toimintaa suunnitellaan yhdessä.

Yhteistyötahojen kanssa ylläpidetään jatkuvaa dialogia toimintamallin juurruttamiseksi ja vaikuttavuuden vahvistamiseksi. Hankkeessa kerättyjen havaintojen sekä hyvien käytäntöjen jakaminen muille yksin tulleiden nuorten kanssa toimiville tahoille sekä kotoutumistoimijoille on tärkeää.

Arviointikysymyksiä, joiden perusteella voidaan seurata ja arvioida toiminnan vaikuttavuutta:

  • Vahvistuuko nuorten osallisuus ja toimijuus toimintaan osallistumisen myötä?
  • Väheneekö nuorten yksinäisyys ja syrjäytymisriski?
  • Paraneeko nuorten hyvinvointi ja kotoutumisen edellytykset?
  • Saavatko nuoret riittävää ja oikea-aikaista tukea?
  • Onko toiminta tukenut nuorten kielitaidon kehittymistä?
  • Kokevatko kummit toiminnan merkitykselliseksi ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaksi?
  • Ovatko kummit saaneet riittävää tukea toiminnan aikana?
  • Edistääkö toiminta kaksisuuntaista kotoutumista ja kulttuurista ymmärrystä?
  • Vahvistuuko hyvinvointialueiden, kuntien ja järjestötoimijoiden valmius hyödyntää toimintamallia?

Indikaattoreita:

  • Toiminnassa mukana olevat nuoret ovat saaneet oikea-aikaista ja monipuolista tukea.
  • Nuorten osallisuus ja toimijuus ovat vahvistuneet toimintaan osallistumisen myötä.
  • Nuorten sosiaaliset verkostot ovat vahvistuneet toimintaan osallistumisen myötä.
  • Nuoret ovat saaneet mahdollisuuksia osallistua kehittämiseen ja vaikuttamiseen toimintaan osallistumisen myötä.
  • Nuorten hyvinvointi on lisääntynyt toimintaan osallistumisen myötä.
  • Nuorten kielitaito on parantunut toimintaan osallistumisen myötä.
  • Kummit kokevat toiminnan merkitykselliseksi.
  • Ammattilaisten valmius hyödyntää Kummiperhetoiminnassa havaittuja hyviä käytäntöjä ja tietotaitoa työn tukena on vahvistunut.

Palautekyselyihin perustuvia mittareita:

  • 75 % nuorista kokee yksinäisyyden vähentyneen ja hyvinvoinnin lisääntyneen.
  • 75 % nuorista kokee saavansa kummilta tukea erilaisissa elämäntilanteissa.
  • 75% nuorista kokee kielitaitonsa parantuneen.
  • 75% kummeista kokee, että toiminta mahdollistaa yhteiskunnallisen vaikuttamisen.
  • 80 % kummeista kokee toiminnan edistäneen nuoren hyvinvointia ja avartaneen omaa maailmankuvaa.
  • 80 % kummeista kokee auttaneensa nuorta ymmärtämään suomalaista yhteiskuntaa, kulttuuria ja tapoja.
  • 80 % kummeista suosittelisi toimintaa (NPS).
  • 80% nuorista suosittelisi toimintaa (NPS).
  • Hyvinvointialueiden ja kuntien ymmärrys toimintamallin vaikuttavuudesta on lisääntynyt.
  • Ammattilaisten valmius hyödyntää toimintamallin käytäntöjä on vahvistunut.
     
Toteutussuunnitelma

Kummiperhetoiminnan tavoitteiden saavuttaminen edellyttää suunnitelmallisia toimenpiteitä, jotka tukevat nuorten kotoutumista, osallisuutta ja hyvinvointia sekä vahvistavat toiminnan vaikuttavuutta ja juurtumista osaksi arjen rakenteita.

Ensivaiheessa toteutetaan paikallinen tarvekartoitus ja yhteistyökumppaneiden tunnistaminen. Tämän jälkeen käynnistetään kummien rekrytointi ja perehdytys, sekä nuorten ohjaus toimintaan yhteistyössä ryhmäkotien, sosiaalityön ja muiden tukitahojen kanssa. Kummisuhteiden muodostumista tuetaan yksilöllisesti, ja kummit saavat koulutusta sekä jatkuvaa tukea toiminnan aikana.

Toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi toteutetaan säännöllisiä tukitapaamisia, palautekyselyjä ja yhteiskehittämistilaisuuksia, joissa nuoret ja kummit voivat vaikuttaa toiminnan sisältöihin. Lisäksi kerätään määrällistä ja laadullista seurantatietoa, jonka avulla arvioidaan toiminnan vaikuttavuutta ja kehitetään toimintamallia edelleen.

Keskeisiä keinoja tavoitellun muutoksen saavuttamiseksi ovat:

  • Vapaaehtoisten rekrytointi ja koulutus, jossa painotetaan kulttuurisensitiivisyyttä, nuorten kohtaamista ja kotoutumisen tukemista.
  • Yksilöllinen ohjaus ja tuki nuorille, joka perustuu heidän toiveisiinsa ja elämäntilanteeseensa.
  • Moniammatillinen yhteistyö, jossa toimitaan tiiviissä vuorovaikutuksessa sosiaalityön, ryhmäkotien, oppilaitosten ja muiden tukitahojen kanssa.
  • Säännöllinen seuranta ja arviointi, joka perustuu palautekyselyihin, kohtaamisten dokumentointiin ja tiimin havainnointiin.
  • Yhteiskehittäminen, jossa nuoret ja kummit osallistuvat toiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen.
  • Viestintä ja vaikuttamistyö, jolla lisätään toiminnan tunnettuutta, tavoitetaan uusia osallistujia ja tuodaan esiin nuorten ääntä yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Toiminnan vakiinnuttaminen edellyttää riittäviä resursseja: osaavaa henkilöstöä, riittävää rahoitusta, toimivia tukirakenteita sekä aikaa pitkäjänteiseen kehittämiseen. Lisäksi tarvitaan aktiivista sidosryhmä- ja verkostotyötä, jonka avulla toimintamalli voidaan juurruttaa osaksi alueellisia kotoutumisrakenteita ja palvelupolkuja.

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys

Kummiperhetoiminnan ensisijaisena kohderyhmänä ovat alaikäisinä ilman huoltajaa Suomeen saapuneet turvapaikanhakija- ja pakolaistaustaiset nuoret. He ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, sillä he elävät Suomessa ilman perhettä tai muuta läheistä tukiverkostoa. Nuorten arkea kuormittavat usein huoli kotimaahan jääneistä läheisistä, lähtömaan epävakaa tilanne sekä vastuu perheen taloudellisesta tukemisesta. Kotoutumisen tueksi nuoret tarvitsevat turvallisia ja pitkäkestoisia ihmissuhteita, osallisuuden kokemuksia sekä mahdollisuuksia oppia suomen kieltä ja arjen taitoja.

Nuorilla on vahva halu oppia suomalaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista, osallistua yhteisöihin ja kokea uusia asioita turvallisessa seurassa. Moni nuori kaipaa perheen kaltaista lämpöä ja tukea, jota viranomaispalvelut eivät pysty pitkäkestoisesti tarjoamaan. Kummiperhetoiminta vastaa tähän tarpeeseen tarjoamalla nuorelle rinnalle luotettavan aikuisen, joka tukee häntä arjessa ja elämän siirtymävaiheissa.

Toiminnan kohderyhmään kuuluvat myös vapaaehtoiset kummit ja kummiperheet, jotka haluavat osallistua nuorten tukemiseen ja oppia eri kulttuureista. Heille toiminta tarjoaa mahdollisuuden yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, merkityksellisyyden kokemuksiin ja kaksisuuntaiseen kotoutumiseen. Lisäksi kohderyhmään kuuluvat ammattilaiset, kuten ryhmäkotien ohjaajat, sosiaalityöntekijät ja aikuistumisen tuen työntekijät, joiden työssä kummiperhetoiminta toimii tärkeänä täydentävänä tukimuotona. Sidosryhmät, kuten kunnat, hyvinvointialueet ja järjestöt, ovat keskeisiä toiminnan juurruttamisessa ja kehittämisessä.

Asiakasymmärrystä on kerrytetty pitkäjänteisesti vuosien 2016–2025 aikana. Jokainen toimintaan ohjautuva nuori on haastateltu yksilöllisesti, ja hänen toiveensa ja tarpeensa on kartoitettu ennen kummisuhteen aloittamista. Palautetta on kerätty myös nuorten kanssa työskenteleviltä ammattilaisilta sekä vapaaehtoisilta kummeilta. Nuoret ovat osallistuneet toiminnan kehittämiseen muun muassa antamalla palautetta ja osallistumalla yhteiskehittämistilaisuuksiin. Nuoret ovat osallistuneet toiminnan kehittämiseen myös tuottamalla sisältöä, kuten pienlehden, joka kertoo heidän kokemuksistaan ja näkökulmistaan. Palautteet ja havainnot hyödynnetään toiminnan suunnittelussa ja kehittämisessä. Nuorten yksilölliset haasteet ja tarpeet ovat tulleet esiin myös säännöllisen yhteydenpidon kautta. Kummiperheiltä saatu palaute on tarjonnut arvokasta tietoa nuorten arjesta ja kummisuhteiden toimivuudesta.

Kohderyhmän nuorilla on merkittäviä voimavaroja ja vahvuuksia, jotka tukevat heidän kotoutumistaan ja elämänhallintaansa. He osoittavat kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin, oppia nopeasti ja rakentaa uusia ihmissuhteita. Monilla on vahva halu edetä elämässä, opiskella, työllistyä ja tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Nuoret etsivät paikkaansa maailmassa ja pyrkivät rakentamaan tulevaisuutta, jossa he voivat elää turvallisesti, osallistua ja vaikuttaa. Kummiperhetoiminta tukee näitä pyrkimyksiä tarjoamalla nuorille konkreettista tukea, yhteisöllisyyttä ja mahdollisuuden kasvaa aktiivisiksi ja osallisiksi yhteiskunnan jäseniksi.

Asiakasymmärrys on ollut keskeinen osa toiminnan kehittämistä, ja nuorten, vapaaehtoisten sekä ammattilaisten ääni on pyritty tuomaan esiin kaikissa toiminnan vaiheissa.

Ratkaisun perusidea

Kummiperhetoiminta on vapaaehtoisuuteen perustuva toimintamalli, jossa suomalaiset perheet, pariskunnat ja yksittäiset aikuiset toimivat kummeina alaikäisinä yksin Suomeen tulleille pakolaistaustaisille nuorille. Toiminnan keskiössä on nuoren ja aikuisen välinen luottamuksellinen suhde, joka tukee nuoren kotoutumista, hyvinvointia ja yhteiskuntaan kiinnittymistä.

Toiminta tarjoaa nuorille mahdollisuuden tutustua suomalaiseen arkeen, oppia kieltä ja saada tukea elämän siirtymävaiheissa. Samalla kummit saavat uuden näkökulman suomalaisesta yhteiskunnasta nuoren kautta, heidän maailmankuvansa avartuu ja ymmärrys eri kulttuureista lisääntyy. Kummiperhetoiminta edistää kaksisuuntaista kotoutumista ja vahvistaa väestösuhteita.

Toiminta lisää sekä nuorten että kummien mahdollisuuksia osallistua, liittyä yhteisöihin ja kokea merkityksellisyyden kokemuksia. Kummiperhetoiminta voidaan nähdä myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinona ja väylänä nostaa nuorten turvapaikanhakijoiden ääntä kuuluviin yhteiskunnallisella tasolla.

Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot

Kummiperhetoiminnan juurruttaminen ja vakiinnuttaminen edellyttää suunnitelmallista kehittämistyötä, riittäviä resursseja sekä tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Käyttöönoton onnistuminen perustuu selkeään prosessiin, jossa toimintamallin perusperiaatteet, vastuut ja tukirakenteet määritellään ja jalkautetaan osaksi arjen työtä.

Toiminnan vakiinnuttaminen vaatii riittävää henkilöstöresurssia, erityisesti koordinaattoria tai hanketiimiä, joka vastaa toiminnan organisoinnista, vapaaehtoisten ja nuorten rekrytoinnista ja tukemisesta sekä yhteistyöstä ammattilaisten ja sidosryhmien kanssa. Erityisesti tarvitaan osaamista vapaaehtoistoiminnan ohjaamisesta, kulttuurisensitiivisestä työotteesta sekä nuorten kotoutumisen tukemisesta. Taloudelliset resurssit kohdistuvat muun muassa henkilöstökuluihin, koulutuksiin, materiaalien tuottamiseen ja nuorille ja kummeille suunnattuihin tapahtumiin ja yhteiskehittämistilaisuuksiin.

Toimintamallin juurruttaminen etenee vaiheittain. Ensimmäisessä vaiheessa laaditaan paikallinen toimintasuunnitelma, kartoitetaan yhteistyökumppanit ja määritellään kohderyhmä. Seuraavassa vaiheessa käynnistetään kummien rekrytointi ja perehdytys sekä nuorten ohjaus toimintaan yhteistyössä ryhmäkotien, sosiaalipalveluiden ja muiden tukitahojen kanssa. Kolmannessa vaiheessa varmistetaan toiminnan jatkuvuus ja laatu säännöllisellä tuella, palautteen keruulla ja yhteiskehittämisellä.

Sidosryhmä- ja verkostotyö on keskeinen osa toimintamallin juurruttamista. Toimintaa kehitetään ja levitetään yhteistyössä hyvinvointialueiden, kuntien, järjestöjen, oppilaitosten ja muiden kotoutumisen parissa toimivien tahojen kanssa. Verkostoyhteistyö mahdollistaa kokemusten ja hyvien käytäntöjen jakamisen, resurssien yhdistämisen sekä toimintamallin integroimisen osaksi alueellisia kotoutumisrakenteita.

Viestintä tukee toimintamallin tunnettuutta, vaikuttavuutta ja laajentamista. Viestintää toteutetaan monikanavaisesti, kohderyhmälähtöisesti ja suunnitelmallisesti. Viestinnän avulla tavoitetaan potentiaalisia kummeja, nuoria ja yhteistyökumppaneita sekä lisätään yleistä ymmärrystä kummiperhetoiminnan merkityksestä. Viestintä toimii myös vaikuttamisen välineenä, jolla nostetaan esiin nuorten ääntä ja tuodaan näkyväksi kotoutumisen arkea.

Vakiintunut kummiperhetoiminta toimii osana alueellista kotoutumistyötä ja vahvistaa yhteisölähtöisiä tukimuotoja nuorten rinnalla. Toimintamallin jatkuva kehittäminen perustuu palautteeseen, havaintoihin ja yhteistyöhön, ja sen tavoitteena on pysyvä muutos nuorten kotoutumisen tukemisessa ja yhteiskunnallisessa osallisuudessa.

Vinkit toimintamallin soveltajille

Kummiperhetoiminnan onnistunut soveltaminen edellyttää riittäviä henkilöstöresursseja, erityisesti vapaaehtoistoiminnan koordinointiin. Vapaaehtoistyö vaatii jatkuvaa ohjausta, tukea ja seurantaa, jotta kummisuhteet pysyvät turvallisina, toimivina ja pitkäkestoisina. Työntekijän rooli on keskeinen: hän vastaa kummien rekrytoinnista ja perehdytyksestä, nuorten ohjauksesta toimintaan sekä yhteistyöstä ammattilaisten ja sidosryhmien kanssa.

Toiminnan käytännön toteutus hyötyy myös taloudellisesta tuesta. On suositeltavaa harkita mahdollisuutta tarjota kummeille ja nuorille toimintarahaa, esimerkiksi yhteisiin tapaamisiin, kulttuuritapahtumiin tai julkisen liikenteen lippuihin. Tämä madaltaa osallistumisen kynnystä ja tukee suhteen rakentumista.

Toimintamalli on sovellettavissa eri toimintaympäristöihin ja kohderyhmille, kuten nuorille, jotka ovat tulleet tilapäisen suojelun perusteella tai joilla on taustalla muita kotoutumisen haasteita. Malli voidaan mukauttaa myös eri kokoisiin kuntiin ja järjestöihin, kunhan perusperiaatteet – vapaaehtoisuus, turvallisuus ja tuki – säilyvät.

Sudenkuoppia, joita kannattaa välttää, ovat muun muassa riittämätön tuki vapaaehtoisille, epäselvät roolit ja odotukset sekä puutteellinen yhteistyö ammattilaisten kanssa. On tärkeää varmistaa, että kummit eivät jää yksin haastavissa tilanteissa ja että nuorten tarpeet tunnistetaan ja niihin vastataan ajoissa.

Sidosryhmä- ja verkostotyö on olennainen osa toimintamallin onnistunutta soveltamista. Tiivis yhteistyö esimerkiksi hyvinvointialueiden, kuntien, ryhmäkotien, sosiaalityön, oppilaitosten ja järjestöjen kanssa mahdollistaa nuorten ohjautumisen toimintaan sekä tukee kummien ja nuorten yhteistä polkua. Viestintä on tärkeä osa toimintamallin levittämistä ja tunnetuksi tekemistä. Selkeä, kohderyhmälähtöinen ja monikanavainen viestintä tukee rekrytointia, sitoutumista ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Arvioinnin tulokset tiivistettynä

Kummiperhetoiminnan käyttöönoton myötä yksin alaikäisenä Suomeen tulleiden nuorten osallisuus, hyvinvointi ja kotoutumisen edellytykset ovat vahvistuneet merkittävästi. Nuoret ovat saaneet rinnalleen turvallisia ja luotettavia aikuisia, jotka tukevat heitä arjen haasteissa, kielen oppimisessa ja elämän siirtymävaiheissa, kuten opintojen aloittamisessa, työelämään siirtymisessä ja itsenäistymisessä. Palautekyselyjen mukaan nuorten yksinäisyys ja syrjinnän kokemukset ovat vähentyneet, ja heidän sosiaaliset verkostonsa ovat laajentuneet.

Kummisuhteet ovat osoittautuneet nuorille merkityksellisiksi ja läheisiksi. Nuoret oppivat kummien kanssa monipuolisesti elämäntaitoja, ja heidän luottamuksensa suomalaiseen yhteiskuntaan on vahvistunut. Toiminta on tukenut nuorten kasvua aktiivisiksi kansalaisiksi ja lisännyt heidän tietämystään yhteiskunnan tarjoamista mahdollisuuksista. Myös kummia odottaville nuorille on tarjottu mielekästä tekemistä ja tukea odotusajalle, mikä on lievittänyt yksinäisyyttä jo ennen kummisuhteen alkamista.

Vapaaehtoiset kummit kokevat toiminnan merkitykselliseksi ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaksi. Heillä on vahva halu tutustua nuoriin ja toimia heidän tukenaan. Kummien maailmankuva on avartunut, ja he ovat oppineet nuorten kautta heidän lähtömaistaan, kokemuksistaan ja arjestaan Suomessa. Kummit ovat jakaneet kokemuksiaan myös työyhteisöissä ja lähipiirissä, mikä on lisännyt ymmärrystä ja vähentänyt ennakkoluuloja maahanmuuttajanuoria kohtaan.

Toiminta on tuottanut myös odottamattomia ja myönteisiä vaikutuksia. Kummiperheiden tuttavat ja sukulaiset ovat kertoneet oppineensa uutta nuoren kautta, ja nuorten ääni on tullut esiin laajemmin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Toiminta on osoittautunut väyläksi yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, ja sen näkyvyys on lisääntynyt viestinnän ja verkostotyön kautta.

Lisäksi ammattilaisten huoli nuorten pärjäämisestä on vähentynyt, kun nuorten tukena on ollut muitakin aikuisia kuin viranomaisia. Tämä on keventänyt työn kuormitusta ja vahvistanut moniammatillista yhteistyötä. Toimintamallin tuloksellisuus ja vaikuttavuus ovat lisänneet kiinnostusta sen laajentamiseen ja juurruttamiseen uusille alueille.