Konkkaronkka - tukea ylivelkaantuneille yrittäjämiehille
Toimintamallilla tuetaan ylivelkaantuneiden yrittäjämiesten hyvinvointia ja jaksamista arjessa. Konkkaronkka-hankkeessa kehitettiin vertaisuuteen perustuva ryhmämalli, yrittäjämiehille suunnattu verkkokurssi sekä ammattilaisille tarkoitettu opas.
Konkurssien määrä on viime vuosina kasvanut merkittävästi, ja asetettujen konkurssien taso on korkeampi kuin kertaakaan yli kahteen vuosikymmeneen. Nousujohteinen kehityssuunta kertoo ilmiön vakavuudesta ja siitä, että yhä useampi yrittäjä kohtaa tilanteita, joissa taloudellinen paine alkaa heijastua myös jaksamiseen ja toimintakykyyn. Siksi on tärkeää tunnistaa taloudelliseen kriisiin liittyvät kuormitustekijät varhain ja rakentaa työotteita, jotka tukevat sekä kokonaiskuvan hahmottamista että toivon ja toimijuuden ylläpitämistä.
Suomessa noin kaksi kolmasosaa yrittäjistä on miehiä. Erityisesti miesvaltaisilla aloilla kuten rakennus-, kuljetus- ja teollisuusalalla taloudelliset riskit ja konkurssiuhat ovat yleisiä. Vaikka talous- ja velkaneuvontaa on tarjolla, psykososiaalinen tuki erityisesti ylivelkaantuneille yrittäjämiehille on ollut rajallista. Tämä palveluvaje loi tarpeen kehittää ja kokeilla miessakkilähtöistä toimintaa, jossa yhdistyy vertaistuki ja yksilöllinen keskusteluapu.
Toimintamalli perustuu voimavaralähtöisyyteen: osallistujia ei tarkastella ongelmiensa tai epäonnistumisten kautta, vaan heidän vahvuuksiensa, kokemustensa ja mahdollisuuksiensa näkökulmasta. Tavoitteena on tunnistaa ja vahvistaa niitä voimavaroja, joiden avulla voi lähteä kohti itselle merkityksellistä muutosta.
Taloudellisessa kriisissä voimavarojen tunnistaminen voi olla erityisen vaikeaa. Huoli toimeentulosta, epävarmuus tulevasta ja jatkuva kuormitus voivat kaventaa näköalaa niin, että elämästä katoaa ilo ja toivo. Siksi ryhmässä keskitytään erityisesti jo olemassa olevien voimavarojen löytämiseen ja tukemiseen.
Voimavaralähtöisyydessä keskeistä on myös toivon vahvistaminen sekä ymmärrys siitä, kuinka itse voi vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa sekä tarttua kiinni ruoriin ohjatakseen elämänsä suuntaa. Jaetut kokemukset vahvistavat tunnetta siitä, että vaikeuksista huolimatta elämässä voi tapahtua hyvää. Kun osallistuja alkaa nähdä tulevaisuuden jälleen mahdollisena ja ehkä jopa valoisampana, syntyy uudenlaista energiaa ja uskoa siihen, että oma tilanne voi vielä muuttua parempaan suuntaan.
Ylivelkaantuneiden yrittäjämiesten tavoittaminen ja tukeminen Konkkaronkkahankkeessa nosti esiin useita haasteita, jotka kertovat jotakin tälle kohderyhmälle ominaisista erityispiireistä. Osa haasteista liittyi yrittäjämiesten henkilökohtaisiin elämäntilanteisiin, arvoihin ja asenteisiin, ja osa puolestaan viestintään ja toimintaympäristöön. Ammattilaisen on hyvä ottaa nämä huomioon kohdatessaan ylivelkaantuneita yrittäjämiehiä tai suunnitellessaan heille suunnattua toimintaa.
Kohderyhmän tavoittaminen
Ylivelkaantuneet yrittäjämiehet ovat usein hajanaisesti eri palveluiden piirissä tai kokonaan palvelujen ulkopuolella. Tämä nousi esiin hankkeen alkuvaiheessa, kun kartoitimme toimintaympäristöä. Yhteistyökumppaneiden mukaan yrittäjät hakevat apua ensisijaisesti taloushaasteisiin, eivät jaksamiseen tai hyvinvointiin liittyviin kysymyksiin. jonkin verran osallistujia ohjautui Konkkaronkka-hankkeen toiminnan piiriin julkisten mielenterveyspalveluiden ja työterveyden kautta.
Mitä auttaja voi tehdä?
• On hyvä muistaa, että ylivelkaantuminen on muutakin kuin numeroita.
• Voit kysyä rohkeasti myös jaksamisesta ja arjen kuormituksesta, vaikka asiakas hakeutuisi palveluun pääasiassa talousasioiden vuoksi.
• Voit ohjata asiakkaan eteenpäin hyvinvointia tukeviin palveluihin, vaikka se ei kuuluisikaan suoraan omaan perustehtävääsi.
Arvot ja asenteet
Arvot ja asenteet tuovat oman kerroksensa haasteisiin. Monille on vaikea ymmärtää, miten keskustelut voisivat auttaa ja miksi niihin käyttää yrittäjälle arvokasta aikaa. Mieheyteen ja toisaalta yrittäjyyskulttuuriin monesti kuuluva yksin pärjääminen voi estää avun piiriin hakeutumisen. Usein toivotaan konkreettisia ja rationaalisia ratkaisuja sen sijaan, että pysähdyttäisiin oman tilanteen äärelle. Jo alussa osallistujille kerrottiin, että puhuminen voi helpottaa tilanteen hahmottamista ja avata uusia näkökulmia eteenpäin pääsemiseksi. Velkataakka ei ehkä puhumalla poistu, mutta siitä voi tulla kevyempi kantaa.
Mitä auttaja voi tehdä?
• On hyvä sanoittaa, miten keskustelut voivat tukea toimintakykyä ja helpottaa arkea myös konkreettisella tasolla.
• Kannattaa olla rehellinen siitä, että puhuminen ei poista velkaa, mutta se voi kuitenkin helpottaa oloa ja saattaa estää mahdollisia tulevia taloudellisia sekä sosiaalisia ongelmia.
• Voit tuoda esiin, että oma jaksaminen on myös perheen ja yrityksen etu – ei vain henkilökohtainen asia.
• On hyvä tunnistaa asiakkaan tarve selvitä omin voimin ja kunnioittaa sitä. Samalla voidaan kuitenkin avata toisenlaista näkökulmaa: asioiden jakaminen ei vähennä arvokkuutta tai omanarvontuntoa, vaan voi päinvastoin tukea selviytymistä ja lisätä toimijuuden tunnetta.
Sitoutuminen
Tukea hakevien yrittäjämiesten tilanne on usein ennättänyt kriisiytyä jo monella tavalla. Kuormittava elämäntilanne vaikeuttaa sitoutumista, mikä hankkeessa näkyi poissaoloina ja toiminnasta pois jäämisenä. Toisaalta toimintaan osallistuneet kertoivat viikoittaisen ryhmäkerran tuovan struktuuria muuten ehkä kaoottiseen arkeen tai toimineen syynä lähteä ovesta ulos.
On mahdollista, että vaikeassa tilanteessa omasta hyvinvoinnista huolehtiminen jää yrityksen asioista tai perheestä huolehtimisen jalkoihin. Myös arjenhallinnan vaikeudet voivat heikentää sitoutumista, ja yhteydenpito saattaa katketa jo alkuvaiheessa.
Mitä auttaja voi tehdä?
• Tapaamisajoille on hyvä asettaa selkeä aloitus ja lopetus, jotta yrittäjämiehen on helpompi sovittaa se kalenteriinsa.
• Voit muistuttaa sovituista tapaamisista sähköpostilla tai tekstiviestillä.
• Asiakkaan arjenhallintaa voi tukea pienillä, konkreettisilla keinoilla (esimerkiksi kotitehtävät, kalenterimuistutukset, välitavoitteet).
Viestintä
Hankkeen viestinnälliset haasteet liittyivät osin siihen, että kyseessä oli uusi toimintamuoto, mutta toisaalta siihen, etteivät yhteistyökumppanit suoraan kohdanneet ylivelkaantuneita yrittäjämiehiä. Moni yhteistyötaho jakoi tietoa toiminnasta eteenpäin, mutta heidän avullaan viesti tavoitti pääasiassa ammattilaisia, eikä suoraan kohderyhmää. Hyväksi havaittu viestintäkanava kohderyhmään löytyi Facebookissa (ja Instagramissa) tehdyn maksullisen mainonnan kautta.
Mitä auttaja voi tehdä?
• Viestinnässä on hyvä käyttää selkeää ja ymmärrettävää kieltä, välttää leimaavien käsitteiden, kuten ”ylivelkaantunut” toistamista.
• Voit perustella miksi toimintaan kannattaa lähteä mukaan.
• Voit tuoda esiin, että yrittäjän oma hyvinvointi ja jaksaminen ovat keskeinen voimavara myös talousasioiden hoitamisessa. Kun kuormitus kevenee, tilaa ratkaisuille ja toiminnalle avautuu.
• Hyödynnä kanavia, joissa yrittäjät jo ovat (esimerkiksi yrittäjäjärjestöt, talous- ja velkaneuvonta, verkostot).
Ryhmätoiminta
Konkkaronkka-hankkeessa järjestettiin ammatillisesti ohjattuja vertaistukiryhmiä Helsingissä ja Tampereella. Suljetut ryhmät kokoontuivat kerran viikossa, yhteensä 8–10 kertaa. Kukin tapaaminen kesti kaksi tuntia. Ryhmissä oli 3–6 osallistujaa ja niiden ohjaamisesta vastasivat hankkeen työntekijät. Hankkeen aikana pilotoitiin lisäksi etäyhteydellä kokoontuvaa valtakunnallista ryhmää.
Ennen ryhmän alkua jokaisen osallistujan kanssa käytiin yksilöllinen alkukeskustelu. Sen tarkoituksena oli kartoittaa osallistujan elämäntilannetta, tuen tarvetta ja henkilökohtaisia tavoitteita ryhmäprosessin ajalle. Tämä ennakkotapaaminen auttoi luomaan turvallisen pohjan ryhmätyöskentelylle ja mahdollisti yksilöllisten näkökulmien huomioimisen ryhmän sisällä. Ryhmien rakenne oli prosessimainen ja kullekin tapaamiskerralle oli oma teemansa. Teemat kuljettivat osallistujia oman yrittäjyys polun tarkastelusta kohti nykytilanteen ymmärtämistä ja lopulta tulevaisuuteen suuntautumista. Ryhmissä pysähdyttiin muun muassa pohtimaan sitä, kuinka taloudellinen tilanne heijastuu arjen eri osa alueisiin, ihmissuhteisiin ja omaan jaksamiseen. Prosessin loppupuolella tarkasteltiin toivoa, voimavaroja ja seuraavia askeleita.
Ensimmäisellä ryhmäkerralla luotiin yhteiset säännöt, joihin osallistujat sitoutuivat. Tämä lisäsi turvallisuuden tunnetta ja vahvisti ryhmän luottamuksellisuutta. Lisäksi pohdittiin yhdessä ryhmäprosessin tavoitteita: mitä kukin osallistuja toivoo ryhmältä ja millaisia asioita haluaisi saada liikkeelle tai tarkastella omassa elämässään.
Viimeinen ryhmäkerta oli puolen päivän mittainen päätöstapaaminen eli niin sanottu karonkka. Se sisälsi toiminnallista tekemistä ja rentoa yhdessäoloa. Karonkassa osallistujat saivat mahdollisuuden peilata omia kokemuksiaan ja keskustella siitä, millä tavoin he haluaisivat jatkaa eteenpäin. Osassa ryhmistä heräsi kiinnostus jatkaa yhteydenpitoa myös ryhmäprosessin päätyttyä.
Ensimmäisissä ryhmissä edettiin ennalta suunnitellun, kymmenen kerran teema rungon mukaan. Myöhemmin todettiin kuitenkin, että sisältöä on tarkoituksenmukaista soveltaa ryhmäläisten tarpeiden mukaan. Näin ryhmämalli muotoutui joustavasti, kuitenkin niin, että se kattoi ohessa kuvatut pääkokonaisuudet.
Yksilötapaamiset
Yksilötapaamiset tukivat osallistujien hyvinvointia tarjoamalla mahdollisuuden pysähtyä oman tilanteen äärelle rauhallisessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä. Tavoitteena oli jäsentää elämäntilannetta, löytää keinoja arjessa jaksamiseen ja vahvistaa toimintakykyä.
Tapaamisten määrä (1–5) ja sisältö sovittiin yksilöllisesti kunkin osallistujan tarpeiden ja toiveiden mukaan. Tapaamiset kestivät 45–60 minuuttia ja ne järjestettiin kasvokkain, puhelimitse tai Teamsin välityksellä.
Vaikka keskustelujen teemoja ei ollut etukäteen rajattu, työskentely suuntautui monesti arjen konkreettisiin kysymyksiin – niihin, jotka kulloinkin tuntuivat raskaimmilta tai pyörivät eniten mielessä. Yleisinä teemoina toistuivat jaksamisen haasteet, taloudellisesta tilanteesta johtuva niukkuus arjessa sekä epävarmuus tulevaisuudesta. Laajimpana kokonaisuutena nousivat kuitenkin esiin ihmissuhteet ja se, miten kriisi heijastui läheisiin ja sosiaalisiin suhteisiin.
Tarvittaessa osallistuja saattoi saada tapaamisten välille yksinkertaisia kotitehtäviä, joiden tarkoituksena oli tukea pohdintaa ja pienimuotoista muutosta arjessa. Yksilötapaamisissa saatettiin myös syventää ryhmässä käsiteltyjä aiheita tai ottaa esiin asioita, joista ei ollut luontevaa puhua ryhmässä.
Ryhmätoimintaan osallistuminen ei ollut edellytys yksilötyöskentelylle, eikä yksilötyö ollut edellytys ryhmään osallistumiselle. Osallistuja saattoi valita tuen muodon oman tilanteensa ja tavoitteidensa mukaan.
Kuva
Kuva
Toimintamallin käyttöönotto edellyttää henkilöstöresursseja ja/tai koulutettuja vapaaehtoisia.
Konkkaronkkaan osallistuneet miehet kertoivat, että heidän hyvinvointinsa ja toimintakykynsä vahvistuivat prosessin myötä. Erityisen merkityksellisenä osallistujat pitivät sitä, että he saivat jakaa kokemuksiaan toisten samankaltaista arkea elävien kanssa – ja että samalla oma tarina saattoi olla avuksi jollekin toiselle. Vertaisuus voi olla merkittävä voimavara, jonka avulla on mahdollista päästä eteenpäin vaikeassa tilanteessa.