Katusovittelun monialaisen yhteistyömallin kehittäminen tapahtuu laajassa yhteiskunnallisessa kontekstissa, jossa poliittiset, lainsäädännölliset, sosiaaliset, taloudelliset, kulttuuriset ja ympäristöön liittyvät tekijät muovaavat sen toteutusmahdollisuuksia ja tulevaisuuden suuntaa.

Poliittisella tasolla sovittelun rooli kytkeytyy rikosoikeus- ja nuorisopoliittisiin linjauksiin. Hallituksen painotukset esimerkiksi restoratiivisen oikeuden edistämisestä tai rikosoikeudellisten prosessien kehittämisestä vaikuttavat suoraan katusovittelun asemaan. Samalla turvallisuuspoliittinen keskustelu, kuten huoli katujengien toiminnasta tai nuorten rikollisuudesta, voi johtaa joko kovennettuun kontrollipolitiikkaan tai toisaalta tarpeeseen vahvistaa ennaltaehkäisevää, yhteisölähtöistä työtä, jossa katusovittelu voi olla merkittävä toimija.

Sovittelun tarvetta kasvattavat yhteiskunnalliset ilmiöt, kuten nuorten polarisaatio, syrjäytymiskehitys ja eriarvoisuuden lisääntyminen. Konfliktit, väärinymmärrykset tai väkivalta voivat olla oireita laajemmista jännitteistä, jotka kumpuavat ulkopuolisuuden, turvattomuuden ja osattomuuden kokemuksista. Sovittelutyössä on tärkeää tunnistaa, että nuori ei ole vain rikoksen tai konfliktin osapuoli, vaan osa laajempaa yhteiskunnallista todellisuutta, jossa yksilön kokemukset, yhteisön tuki ja rakenteelliset tekijät kietoutuvat yhteen. Samanaikaisesti yhteiskunnassa on nähtävissä myös myönteisiä kehityskulkuja, kuten kansalaistoiminnan ja yhteisölähtöisten aloitteiden vahvistuminen. Nämä luovat perustaa katusovittelun kaltaisille toimintamalleille, jotka tukevat osallisuutta ja yhteisöllisyyttä.

Lainsäädännöllisesti katusovittelun toimintaa ohjaa erityisesti sovittelulaki (1015/2005), joka määrittelee rikos- ja riita-asioiden sovittelun puitteet. Lisäksi lastensuojelu- ja nuorisolainsäädäntö sekä tietosuojasääntely vaikuttavat siihen, miten monialainen yhteistyö voi toteutua etenkin alaikäisten kohdalla. Yhteistyö edellyttää selkeitä prosesseja, tiedonkulun hallintaa ja eettisesti kestäviä toimintatapoja, jotka ovat linjassa voimassa olevan lainsäädännön kanssa.

Taloudelliset reunaehdot vaikuttavat olennaisesti mallin toteuttamiseen. Julkisen talouden paineet voivat vaikeuttaa ehkäisevän työn pitkäjänteistä rahoitusta. Toisaalta katusovittelu voi näyttäytyä kustannustehokkaana vaihtoehtona perinteisille oikeudellisille prosesseille ja tuoda säästöjä myös sosiaali- ja terveyspalvelujen kuormitukseen.

Kulttuuriset tekijät liittyvät yhtäältä siihen, miten laajasti restoratiivisen oikeuden ajattelu on hyväksytty osaksi suomalaista oikeus- ja hyvinvointijärjestelmää ja toisaalta nuorisokulttuurin muutoksiin. Sovittelutyön onnistuminen edellyttää kykyä ymmärtää ja kohdata nuoria heidän omissa viitekehyksissään, huomioiden muun muassa sosiaalisen median rooli, alakulttuurit ja identiteettien rakentuminen nykypäivän yhteiskunnassa

Sovittelu ei ole vain konfliktien ratkaisemista, vaan myös yhteisöllisyyden ja sosiaalisen eheyden rakentamista. Sosiaalisesti keskeistä on luottamuksen vahvistaminen niin yksilöiden kuin eri toimijoiden välillä. Sovitteluprosessiin osallistuminen edellyttää, että se koetaan turvalliseksi ja reiluksi. Monialainen yhteistyö puolestaan rakentuu toimijoiden keskinäisen luottamuksen, yhteisen ymmärryksen ja avoimen dialogin varaan.

Vaikka ympäristötekijöillä ei ole suoraa vaikutusta katusovittelun sisältöön, kaupungin fyysisellä tilalla ja rakenteilla on merkitystä. Julkiset tilat, kuten puistot, kadut ja nuorten kokoontumispaikat, ovat keskeisiä konteksteja, joissa konfliktit syntyvät. Kaupunkisuunnittelu, tilojen turvallisuus ja saavutettavuus ovat näin osa toimintaympäristöä, jossa katusovittelun vaikuttavuutta voidaan vahvistaa.

Kaiken kaikkiaan katusovittelun monialainen yhteistyömalli rakentuu monikerroksisen yhteiskunnallisen kentän sisään. Onnistunut kehittäminen edellyttää kykyä yhdistää eri hallinnonalojen, yhteisöjen ja yksilöiden näkökulmia sekä joustavuutta reagoida muuttuviin olosuhteisiin ja esiin nouseviin ilmiöihin.