Kansainvälisen Health Promoting Hospitals and Health Services -verkoston (HPH) standardit 2020 (STESOn Standardit)

Kansainvälisen Health Promoting Hospitals and Health Services -verkoston (HPH) standardit 2020 (STESOn Standardit)

Suomen terveyttä edistävät sairaalat ja organisaatiot (STESO) ‑standardit  kannustavat terveydenhuollon strategian uudelleen linjaamiseen, jotta se vastaa sekä järjestelmän yleisiin että terveyden edistämisen haasteisiin.

 

 

Toimintaympäristö

Suomen terveyttä edistävät sairaalat ja organisaatiot (HPH) ‑standardit perustuvat Maailman terveysjärjestön (WHO) terveyden edistämisen periaatteisiin ja erityisesti Ottawan julistukseen (1986), jossa korostetaan terveyspalvelujen uudelleensuuntaamista terveyttä edistäviksi. Standardit on kehitetty WHO:n Euroopan alueen toimiston aloitteesta osana kansainvälistä Health Promoting Hospitals and Health Services (HPH) ‑verkostoa.

Suomessa HPH‑toimintaa koordinoi Suomen terveyttä edistävät sairaalat ja organisaatiot ry (STESO ry), joka perustettiin vuonna 2001. Yhdistys toimi kansallisena verkostona, tuki standardien käyttöönottoa ja edisti terveyden edistämisen sisällyttämistä sairaaloiden ja terveysorganisaatioiden strategioihin, johtamiseen ja arjen toimintakulttuuriin. STESO ry:n toiminta päättyi vuonna 2025, mutta yhdistyksen panos näkyy edelleen muun muassa vuoden 2020 HPH‑standardien suomenkielisen käännöksen kautta.

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys

Vaikka kansallinen yhdistystoiminta on päättynyt, HPH‑standardit ja niihin liittyvät itsearviointityökalut ovat edelleen hyödynnettävissä suomalaisissa terveysorganisaatioissa osana laadunhallintaa, johtamista ja terveyden edistämisen vahvistamista.

 

Ratkaisun perusidea

HPH‑standardit julkaistiin ensimmäisen kerran 2004–2006, ja ne päivitettiin kokonaisuudessaan vuonna 2020 vastaamaan terveydenhuollon uusia haasteita ja laajempia terveyden edistämisen näkökulmia. Standardikokonaisuus sisältää viisi päästandardia:

  1. Organisaation sitoutuminen terveyden edistämiseen
  2. Palvelujen saavutettavuuden varmistaminen
  3. Ihmis‑ ja asiakaslähtöisen hoidon ja osallisuuden vahvistaminen
  4. Terveyttä edistävä ja turvallinen työympäristö
  5. Terveyden edistäminen laajemmassa yhteiskunnassa.

Lisäksi kehitettiin ravitsemusterveyden edistämisen standardit, jotka täydentävät HPH‑standardikokonaisuutta ja vahvistavat ravitsemuksen asemaa terveyden edistämisessä suomalaisissa terveysorganisaatioissa. Ravitsemusstandardit on laadittu Suomessa vuosina 2019–2021, ja ne pohjautuvat HPH‑rakenteeseen. Ne koostuvat viidestä osa‑alueesta:

  1. Organisaation sitoutuminen ravitsemusterveyden edistämiseen
  2. Ravitsemustilan arviointi ja riskien tunnistaminen
  3. Ravitsemusohjauksen ja ravitsemushoidon toteuttaminen
  4. Terveyttä edistävä ravitsemusympäristö ja henkilöstön osaaminen
  5. Ravitsemusterveyden jatkuvuus ja yhteistyö palveluketjuissa.
Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot

Standardien käyttö hyvinvointialueen eri palveluissa vaatii oman toiminnan kriittistä tarkastelua ja valmiutta kehittää omaa toimintaa. Standardit voivat kuitenkin hyvin toimia laatutyön apuna.

Vinkit toimintamallin soveltajille
  1. Meidän on tehtävä tehokasta yhteistyötä niiden yhteisöjen kanssa, joita haluamme palvella
  2. Meidän on työskenneltävä tehokkaammin vaikuttaaksemme laajempaan yleiseen mielipiteeseen median kautta.
  3. Terveydenhuollon ammattilaisten aktiivinen osallistuminen on ratkaisevan tärkeää.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudelleensuuntaus

  • Sotella on tärkeä rooli väestön ja yksittäisen ihmisen terveyden edistämisessä
  • Kansanterveyden näkökulmasta sote edelleen ”nukkuva jättiläinen”
  • ”Large Scale Change” - muutoksia rakenteissa, prosesseissa, toimintatavoissa ja käyttäytymisessä
  • Luodaan säännöllisen ja jatkuvan vuorovaikutuksen rakenteet ja toimintamallit sote:n sisälle ja ympäröivän yhteisön kanssa
  • Luodaan ammattilaisten ja johdon kanssa yhteinen visio, jota kohti lähdetään -  HPH standardit perustana

    (Kuronen 2024)
Arvioinnin tulokset tiivistettynä

On vain vähän näyttöä siitä, että terveydenhuollon palveluiden uudelleen suuntaamista näin määritellen olisi tapahtunut systemaattisesti missään päin maailmaa.

Tämä siitä huolimatta, että näyttö terveydenhuollon palveluiden uudelleen suuntaamisen potentialeista hyödyistä on kasvanut huomattavasti vuodesta 1986. (Kuronen 2024)