Ratkaisun keskeinen sisältö
TuNe - Elämä vireeseen -hankkeessa kehitetty toimintamalli on kehitetty asunnottomien ja asunnottomuusuhan alla elävien henkilöiden keskuudessa, mutta se on laajasti sovellettavissa haastavissa elämäntilanteissa olevien henkilöiden parissa työskenneltäessä.
Toimintamallin avulla voidaan auttaa niitä henkilöitä, jotka helposti tippuvat tai jopa tiputetaan palveluiden ulkopuolelle mm. siksi, että ajatellaan että he ”eivät sitoudu” vaikka oikeasti kysymys on siitä, että että he eivät pysty ottamaan järjestelmälähtöisiä palveluita sellaisinaan vastaan.
- Olennaista työmuodossa on luottamuksen rakentuminen. Työotteessa kiinnitetään erityistä huomiota työntekijöiden traumatietoisuuteen, mikä käytännössä tarkoittaa mm. asiakkaan ehdoilla etenemistä, aktiivista empatiaa ja ymmärryksen välittämistä. Yhteistyön käynnistymisen jälkeen pyritään elämänhallinnan ja sosiaalisten taitojen vahvistumiseen psykososiaalisen tuen, ohjauksen ja neuvonnan sekä valmennuksen keinoin. Sekä toiminnalliset että keskustelupainotteiset tapaamiset työntekijöiden kanssa usein auttaa asiakkaita selkiyttämään omaa tilannettaan ja madaltaa myös palveluihin hakeutumisen kynnystä.
- Työskentely on kokonaisvaltaista rinnalla kulkemista. Työntekijät tarjoavat kohderyhmään kuuluville henkilöille tarvittavaa tukea toimivan arjen rakentamiseksi sekä puutteellisten arjen taitojen harjaannuttamiseksi sekä sosiaalisten taitojen vahvistamiseksi elämän eri osa-alueilla (mm. tukeminen asunnonhakuprosessissa hakemisesta asunnon vastaanottamiseen ,asiointitilanteet, virastoasioinnit, talous- ja velka-asioiden selvittely, lomakkeidentäyttäminen, sähköisten palveluiden käyttäminen, ajanvarausten tekeminen, henkilökohtaisesta siisteydestä huolehtiminen, kodista huolehtiminen, sosiaalisten suhteiden uudelleen solmimisessa tukeminen jne.).
- Työntekijät tukevat kuntoutumista edistävien elämänvalintojen (mm. päihteisiin ja rikoksiin liittyen) tekemisessä valmennuksellisin keinoin (esim. psykoedukaatio) sekä auttavat löytämään mielekkäitä ja elämänhallintaa tukevia ajankäyttötapoja (mm. vapaa-ajan toimintaan osallistuminen, harrastuksiin kannustaminen, olemassa olevien matalan kynnyksen toimintojen hyödyntäminen ja niihin saattaminen) sekä motivoivat ja saattavat henkilöitä tarvittavien palveluiden piiriin. Keskeistä on pyrkimys vakauttaa asiakkaan tilaa ja tilannetta.
- Toiminnassa hyödynnetään elämyksellisyyttä/kokemuksellisuutta (esim. luontoon ja eläimiin liittyvät menetelmät, seikkailutoiminta, taidelähtöisten menetelmien hyödyntäminen, kehollisuus). Yhteisen tekemisen ajatellaan synnyttävän luottamusta asiakkaan ja työntekijän välille, mutta kokemuksellisuus ja kehollisuus lisää jo itsessään henkilön hyvinvointia (onnistumisen ja mielihyvän kokemukset, omassa sietoikkunassa pysyminen ja sietoikkunan laajentaminen).
- Yksilötyön rinnalla hyödynnetään vertaisuutta ja pienryhmätoimintaa mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan. Myös työparityöskentelyä oman kokemuksen omaavan henkilön kanssa pilotoidaan. Työntekijät hyötyvät kokemuksellisen tiedon saamisessa ja pystyvät ymmärtämään sitä kautta asiakkaiden tilanteita paremmin.
- Henkilöt voivat ohjautua toimintaan etsivän työn (jalkautuminen mm. kaduille, asumispäivystykseen, asukastuville, ruokajonoon) tai verkostoyhteistyön (mm. sosiaalityö, terveydenhuoltojärjestötoimijat, diakoniatyö) kautta. Asiakkaat tulevat mukaan toimintaan myös oman yhteydenoton kautta sekä kavereiden saattamana.
Traumainformoidun tuki- ja neuvontatyön avulla oman elämäntilanteensa vuoksi haastavasti käyttäytyvien (tai näin koettujen) asiakkaiden kanssa työskennellessä päästään parempiin lopputuloksiin.
- Traumatietoisuuden lisääntymisen myötä työntekijät ymmärtävät paremmin syitä asiakkaiden käytöksen takana ja osaavat myös omalla toiminnallaan tehdä tilanteesta asiakkaalle helpomman. Työntekijöiden ymmärryksen lisääntyessä palveluita on mahdollista kehittää traumataakkaa kantavien asiakkaiden tarpeet huomioiviksi, jolloin palveluiden vastaanottaminen helpottuu. Ymmärryksen lisääntymisen myötä myös työntekijöiden työssäjaksaminen parantuu.
- Psykoedukaation avulla asiakkaiden traumatietoisuus lisääntyy ja se auttaa heitä ymmärtämään omia reaktioitaan ja myös sitä kautta löytämään keinoja oman toiminnan säätelyyn. Ihminen, joka kykenee säätelemään toimintaansa ja pysyttelemään omassa sietoikkunassaan, kykenee paremmin yhteistyöhön ja palveluiden vastaan ottaminen tulee helpommaksi.
Hankkeen aikana koottu tietämys sekä hyväksi havaitut käytännöt tullaan kokoamaan oppaan muotoon viimeisen hankevuoden aikana.
Sote-uudistus sisältää paljon riskejä kaikista heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden näkökulmasta. Paljon eri tukea ja palveluita tarvitsevat henkilöt saattavat uudistuksessa joutua entistä vaikeampaan asemaan palvelurakenteen muutosten myötä, kun työnjako hakee muotoaan ja uudet käytännöt saattavat hämmentää niin palveluiden käyttäjiä kuin palveluntuottajia/työntekijöitä (uhkana mm. palveluiden pilkkoutuminen ja niiden heikko integraatio). Uudistuksessa on olennaista, että ihmiset saavat selkeää ja ymmärrettävää tietoa ja osaavat hakea tarvitsemaansa apua. Haastavissa elämäntilanteissa oleville ihmisille tämä ei kuitenkaan ole itsestään selvää, ja heille tuleekin taata yhtäläiset mahdollisuudet saada riittävästi tietoa sekä tarjota tukea valintojen tekemiseen.
Yleisesti on tiedossa, että asunto ja asumiseen saatava tuki sekä muiden tarvittavien palveluiden piiriin pääseminen säästää palveluiden kustannuksissa ja parantaa merkittävästi henkilön elämäntilannetta. Oman asunnon saaminen sekä tarvittavien palveluiden piiriin pääseminen on edellytys elämänhallinnan ja elämänlaadun paranemiselle. Oman asunnon saaminen ei elämänhallinnan ongelmien kanssa kamppailevalle henkilölle ole kuitenkaan helppoa, mutta tärkeää on myös muistaa, että pelkkä asunto ei useinkaan riitä.
Asiakkaiden osallistuminen
Toiminnan kohderyhmänä ovat asunnottomat ja yksityisessä asuntokannassa asuvat asunnottomuusuhan alaiset yli 30-vuotiaat kuopiolaiset henkilöt, jotka kaipaavat tukea ja neuvontaa haasteelliseen elämäntilanteeseensa. Kohderyhmään kuuluvilla henkilöillä on vaikeuksia säilyttää olemassa oleva yksityinen vuokra-asunto tai heidän on vaikea saada vuokra-asuntoa esimerkiksi luottohäiriöiden, vuokravelan tai aikaisempien asumisen ongelmien vuoksi.
On tärkeää muistaa, että Aran tilastot ovat varsin suuntaa antavia, ja todennäköistä onkin, että asunnottomuutta kokeneiden henkilöiden lukumäärä on tilastonäkymää suurempi. Valtaosa tilastoissa näkyvistä henkilöistä on miehiä. THL:n mukaan asunnottomilla miehillä on yli viisinkertainen kuolemanriski muuhun väestöön vertailtaessa, ja heistä varsinkin alle 50-vuotiaiden ylikuolleisuus on suurta. Lisäksi asunnottomien riski kuolla tauteihin on yli kolminkertainen ja muihin syihin, kuten myrkytyksiin, tapaturmiin, itsemurhiin ja väkivaltaan yli kymmenkertainen verrokkeihin nähden. Alle 50-vuotiailla asunnottomilla riski kuolla muihin syihin kuin tauteihin nousi lähes 20-kertaiseksi. Naisten asunnottomuudesta tiedetään, että se on suurelta osin piiloasunnottomuutta ja luku on todellisuudessa tilastoitua paljon suurempi. Yksityisessä asuntokannassa asuvien asunnottomuusuhan alaisten henkilöiden määrää on hyvin vaikea arvioida. Nämä henkilöt eivät välttämättä ole minkään palvelun piirissä, eivätkä siksi näy myöskään tilastoissa.
Asunnottomuuden pitkittyessä elämänlaatu ehtii laskea pahimmillaan hyvinkin alhaiseksi. Lisäksi hankkeen kohderyhmä ja palvelujärjestelmä ei useinkaan kohtaa toisiaan, koska elämänhallinnan ongelmien kanssa kamppailevat ihmiset eivät aina pysty sitoutumaan järjestelmän sanelemiin ehtoihin. Esimerkiksi tiettyyn kellonaikaan sovittuihin tapaamisiin ei välttämättä pystytytä tulemaan ja jo aikojen varaaminen koetaan haastavana. Lisäksi henkilöillä on usein ennakkoluuloja viranomaistahoja kohtaan ja he kokevat saaneensa huonoa kohtelua, mikä vaikeuttaa yhteistyötä entisestään. Yhteistyö viranomaistahojen ulkopuolisen työntekijän kanssa on usein helpompaa, koska joustavampi aikataulu ja tapaamisen viraston ulkopuolella on mahdollisia, aikaa on usein myös enemmän käytettävissä. Yhteistyön alettua ja luottamuksen alettua rakentua, mahdollistuu henkilöiden saattaminen julkisen sektorin tarjoaman tuen ja palveluiden piiriin. Työntekijä voi toimia tulkkina henkilön ja virkailijan välissä, mikä usein helpottaa kumpaakin osa puolta (mm. virkailija saa kattavamman kuvan asiakkaan tilanteesta, henkilö puolestaan saa tukea asiointitilanteessa, pystyy muistamaan paremmin työntekijän tukemana sekä virastokieli ja byrokratia saattaa työntekijän tuella avautua paremmin).
Toiminnan sisältöä ja toteutusta suunniteltaessa haastateltiin kolmea lähiaikoina asunnottomuutta kokenutta ihmistä (1 nainen, 2 miestä). Heiltä kysyttiin mm. millaista apua he olisivat kaivanneet asunnottomuus aikana. Kaikki kolme toivat esille, että olisivat tarvinneet jonkun henkilön, joka olisi voinut olla apuna ja tukena asunnon etsinnässä. Yksi haastatelluista koki, että häntä ei otettu Niiralan Kulmalla ja Lumolla tosissaan ja että valtaosa yksityisistä vuokranantajista ei halunnut vuokrata asuntoa luottotiedottomalle henkilölle. Haastatteluissa tuotiin esille, että asunnottomuusaikana päivät käyvät pitkiksi ja päiviin tarvittaisiin jotain sisältöä. Yksi haastatelluista kertoi, että kun on yksin ja törmää koko ajan seinään, turhautuu, sitten ei enää asunnon etsiminen jaksa kiinnostaa. Haastatellut toivat esille, että jaksamisen kannalta on tärkeää kokea, että ei ole yksin asian kanssa.
