Blogikirjoitus
Innokylän blogikirjoituksissa esitetyt näkemykset ovat yksinomaan kirjoittajien, eivätkä edusta THL:n näkemyksiä.

Kuulluksi tuleminen ei vaadi sanoja

Julkaistu 5.10.2026
Ikäihmiset rapsuttamassa koiraa

Kuulluksi tuleminen ei aina vaadi sanoja. Kun asiakas ei viesti puheella, hänen toiveensa, tarpeensa ja mieltymyksensä voivat välittyä ilmeiden, eleiden, katseen ja kehollisten reaktioiden kautta. Innokylässä julkaistu toimintamalli tarjoaa ammattilaisille tukea olemuskielellä viestivän asiakkaan osallistamiseen RAI-arvioinnissa ja muistuttaa, että oikeus tulla kuulluksi ei riipu puhekyvystä.

Themes
Asiakaslähtöisyys
Asiakasosallisuus
Osallisuus
Vuorovaikutus

Muistisairaiden ihmisten määrä kasvaa jatkuvasti. Samalla yhä useampi sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen kohtaa työssään ihmisiä, joiden ajatukset, toiveet ja mielipiteet eivät enää välity tavanomaisen keskustelun kautta. Silti palveluissamme elää sitkeä oletus: osallisuus näkyy puheena.

Tuore suomalainen tutkimus osoittaa, että muistisairaiden ihmisen hyvinvointi rakentuu vahvasti siitä, tuleeko hän nähdyksi, kuulluksi ja tunnustetuksi omana itsenään. Kokemus arvostuksesta ja ihmisarvosta ei katoa sairauden myötä. Päinvastoin, sen merkitys korostuu.
 

Kun sanat vähenevät, viestintä ei katoa

Sanojen vähentyessä viestintä ei kuitenkaan katoa. Se muuttaa muotoaan. Levottomuus, vetäytyminen, toistuva kysely, ilmeet, eleet ja tapa osallistua arkeen voivat olla yrityksiä kertoa tarpeista, toiveista ja mieltymyksistä. Ongelmana on, että nämä viestit nähdään liian usein oireina eikä vuorovaikutuksena.

Sama ilmiö koskee monia erilaisia asiakasryhmiä. Olemuskielellä viestivät kehitysvammaiset ihmiset ovat voineet viestiä koko elämänsä ilman puhetta. Muistisairas ihminen voi vähitellen menettää sanoja, puheen tuottamista tai kykyä osallistua keskusteluun. Vakavan aivovamman saanut voi menettää mahdollisuuden ilmaista itseään äkillisesti. Etenevää neurologista sairautta sairastavalla puhe voi muuttua epäselväksi tai kadota kokonaan, vaikka oma tahto, ajatukset ja mieltymykset säilyvät. Lähtökohdat ovat erilaisia, mutta lopputulos voi olla sama: ihminen turvautuu yhä enemmän ilmeisiin, eleisiin, katseeseen, kehollisiin reaktioihin ja muihin yksilöllisiin tapoihin viestiä.
 

Miten puhumaton asiakas tulee kuulluksi?

Tutkimuksissa toistuu huolestuttava havainto. Kun asiakas ei puhu, hänen näkemyksensä jäävät muita useammin selvittämättä. Sama havainto nousee esille myös ammattilaisten kanssa käydyissä keskusteluissa. Sanattomien viestien tulkintaa ja sanatonta vuorovaikutusta voidaan arastella niin paljon, että asiakkaan oma ääni jää kokonaan kuulematta.

Tämä haastaa myös RAI-arviointia.

RAI-arvioinnin tavoitteena on muodostaa mahdollisimman luotettava kuva asiakkaan toimintakyvystä, voimavaroista, tarpeista ja elämäntilanteesta. Silti puhumattoman asiakkaan kohdalla arvioinnissa on riski, että asiakas tulee ohitetuksi omissa asioissaan. Asiakas on läsnä, mutta ei aidosti mukana.

Kyse ei useinkaan ole välinpitämättömyydestä. Arvioija voi olla epävarma siitä, ymmärtääkö hän asiakkaan viestejä oikein tai miten vuorovaikutuksessa ollaan ilman puhetta. Juuri siksi kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien asiakkaiden osallistuminen jää helposti toteutumatta.
 

Toimintamalli tukee ammattilaista kohtaamisessa

Innokylään kuvatussa toimintamallissa Olemuskielellä viestivän asiakkaan osallistuminen RAI-arviointiin lähtökohtana on, että asiakkaan osallisuus ei saa riippua puhekyvystä. Kyse ei ole uusista kysymyksistä tai arviointimenetelmistä, vaan tavasta kohdata ihminen.

Kun asiakas ei viesti puheella, ammattilaisen tehtävä on pysähtyä hänen rinnalleen. Tarvitaan aikaa, herkkyyttä havainnoida asiakkaan yksilöllisiä viestejä sekä rohkeutta rakentaa vuorovaikutusta myös silloin, kun varmoja vastauksia ei ole heti saatavilla. Katse, ilme, ele, olemus, osallistuminen tai vetäytyminen voivat kaikki kertoa jotakin siitä, mikä on ihmiselle tärkeää. Tulkintojen oikeellisuutta voidaan myös arvioida arjessa: lisääkö jokin ratkaisu hyvinvointia, kiinnostusta, rauhallisuutta tai osallistumista vai päinvastoin?

Tutkimusten perusteella osallisuuden suurin este ei useinkaan ole viestin puuttuminen. Este on se, ettei viestiä tunnisteta tai uskalleta tulkita. Muistisairaita koskeva tutkimus muistuttaa, että ihmisen tunnustetuksi tuleminen edellyttää hänen näkemistään persoonana.

Jos haluamme aidosti asiakaslähtöisiä palveluja, meidän on opittava kuuntelemaan myös ilman sanoja. Kyse ei ole vain paremmasta arvioinnista. Kyse on siitä, tuleeko ihminen nähdyksi arvokkaana ja täysivaltaisena toimijana myös silloin, kun puhe ei enää kanna tai sitä ei ole koskaan ollutkaan.

Ihmiset päätyvät olemuskieleen eri reittejä pitkin. Toisilla puhetta ei ole koskaan ollut, toisilla se vähenee vähitellen tai katoaa sairauden tai vamman seurauksena. Yhteistä heille on oikeus tulla kuulluksi, osallistua itseään koskeviin asioihin ja tulla tunnustetuksi omana itsenään myös silloin, kun sanat eivät ole käytettävissä. Juuri siinä mitataan, kuinka asiakaslähtöisiä palvelumme todella ovat.

Kirjoittajat

Maarit Lind, kehittämispäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
Liisa Kela, erikoissuunnittelija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
Katja Burakoff, asiantuntija, Kehitysvammaliitto ry, Tikoteekki

Alkuperäislähteet ja tutkimusjulkaisut ovat saatavissa kirjoittajilta pyydettäessä.