Heikot signaalit haastavat kehittämään palveluja yhdessä

Ennakointi vahvistaa kehittämistyön vaikuttavuutta 

Foorumissa esiteltiin Riikka Pellikan ja Pauliina Hyrkäksen johdolla STM:n hallinnonalalla vuosina 2025 - 2027 pilotoitavaa ennakoivan innovaatiotoiminnan mallia. Mallissa ennakointi, innovointi, vaikutusten arviointi ja päätöksenteko kytketään toisiinsa niin, että kehittäminen perustuu yhteiseen ymmärrykseen toimintaympäristön muutoksista ja ratkaisujen vaikutuksista. 

Keskeistä on tuoda tulevaisuusajattelu osaksi arjen työtä: kokouksia, kehittämispäiviä, yksikkörajat ylittävää yhteistyötä ja jatkuvaa oppimista. Näin ennakointi ei jää erilliseksi harjoitukseksi, vaan tukee palvelujen uudistamista ja päätöksentekoa käytännön tasolla. 

Heikot signaalit tuovat esiin katveeseen jääviä ilmiöitä   

Katja Croellin (THL) esitys kokosi heikkojen signaalien analyysin osaksi laajempaa palvelujärjestelmän kehittämisen kuvaa. Tarkastelu teki näkyväksi, miten nykyiset kehittämissuunnat ja vasta nousevat tulevaisuuden ilmiöt kohtaavat.  

Esitys pohjautui THL:n työpaperiin Hyvinvointialueiden palvelujen kehittämisen seuraava vaihe. Siinä Croell tarkastelee heikkoja signaaleja suhteessa valtakunnallisiin tavoitteisiin, hyvinvointialueiden strategisiin linjauksiin ja palvelujen kehittämisessä tunnistettuihin painopisteisiin. Näin heikot signaalit eivät näyttäytyneet irrallisina havaintoina tulevaisuudesta, vaan kytkeytyivät siihen, mihin suuntaan palvelujärjestelmää jo kehitetään ja millaisia uusia ilmiöitä tai katveita nykyiset linjaukset eivät vielä täysin tavoita.  

Heikot signaalit avasivat näkymiä lasten ja nuorten, työikäisten, ikäihmisten, mielenterveyden ja riippuvuuksien sekä palvelujärjestelmän muutoksiin. Kootun aineiston tarkoitus ei ollut esittää tilastollisesti kattavaa kuvaa tulevaisuudesta, vaan herättää kysymyksiä siitä, millaiset ilmiöt ovat vasta nousemassa näkyviin ja millaista tietoa palvelujen kehittämisessä tarvitaan, jotta tuen tarpeet tunnistetaan ajoissa. 

Esiin nousivat muun muassa nuorten eristäytyminen, digitaalisen asioinnin esteet, mielenterveys- ja päihdepalvelujen yhteensovittaminen, läheishoivaajien kuormitus ja luottamuksen vahvistamisen tarve palvelujärjestelmässä. Yhteistä teemoille oli havainto siitä, että tuen tarpeet voivat kasautua ennen kuin ne tunnistetaan palveluissa. 

Tulevaisuustarinat tekivät vaihtoehtoja näkyväksi 

Ryhmätyöskentelyssä heikoista signaaleista muodostettiin ”Mitä jos” -kysymyksiä ja konkreettisia tulevaisuustilanteita vuonna 2046. Työskentely tuki yhteistä tulkintaa siitä, mitä nykyiset kehittämissuunnat voivat tarkoittaa, millaisia vaikutuksia niillä voi olla ja ketkä voivat jäädä palvelujen ulkopuolelle. 

Tarinat käsittelivät esimerkiksi asumisen turvaa, lähisuhdeväkivallan ehkäisyä, varhaista tukea ja teknologian hyödyntämistä sairauksien tunnistamisessa. Ne muistuttivat, että vaikuttavat ratkaisut rakentuvat usein teknologian, ihmisten kohtaamisen, selkeiden vastuiden ja saavutettavien palvelupolkujen yhdistelmästä. 

Yksi tulevaisuustarina kuvasi tilannetta, jossa tekoälyanturi jääkaapin ovessa teki joka aamu terveystarkastuksen skannaamalla ovea avaavan henkilön elintoiminnot. Jos hänellä havaittiin riski esimerkiksi sydänsairauteen, hänelle lähetettiin automaattinen kutsu joko paikalliseen kiertävään terveydenhuollon yksikköön laboratoriokokeisiin, tai jos diagnoosi vaati lisää tutkimuksia, hänet ohjattiin automaattisesti suoraan vakinaiseen toimipisteeseen. Näin hän sai varhaisen hoidon eikä pitkäaikaista hoidon tarvetta syntynyt.  

Ennakointidialogiin osallistuneet kokivat poikkeuksetta työskentelyn annin positiiviseksi.  

“Teemme ennakointityötä, mutta organisaatiorajat ylittävä työskentely olisi parempi, kuin kukin omissa organisaatioissaan. Siksi Innokylällä on todellakin paikkansa ihmisten yhdistäjänä.” 

“Kiinnostavat esitykset, hyvin valmisteltu ja fasilitoitu ryhmätyö. Ennakointia tehdään mielestäni monessa paikassa, mutta tieto kertyy vain omiin organisaatioihin. Siksi Innovaatiofoorumilla on todellakin paikkansa tuoda ihmiset ja havainnot yhteen, joista ne voidaan taas viedä omiin organisaatioihin. Oli hyvä, että ryhmätyölle oli varattu oikeasti paljon aikaa ja siltikin siihen olisi voinut käyttää vieläkin enemmän aikaa. Kiitos, kiitos, kiitos!” 

“TKKI-yksikössä haistelemme jatkuvasti hyvinvointialueemme kehittämistarpeita ja ajoittain katsetta olisi tärkeää nostaa hieman enemmän myös eteenpäin ja tarkkailla mihin maailmamme on menossa.” 

Innokylä tukee ratkaisujen kehittämistä, arviointia ja käyttöönottoa 

Innokylä tarjoaa avoimen ympäristön, jossa kehittämistyön oppeja, toimintamalleja ja ratkaisuja voidaan kuvata ja jakaa. Ennakointidialogin näkökulmasta Innokylä voi auttaa viemään heikoista signaaleista syntyvää ymmärrystä eteenpäin: yhteiskehittämiseen, uusien toimintamallien käyttöönottoon, arviointiin ja vaikuttavuuden vahvistamiseen. Kun ennakointi, yhteiskehittäminen ja arviointi muodostavat jatkuvan kehän, kehittämistyö saa voimaa yhteisestä oivalluksesta ja voi edetä ideoista kohti käytännön ratkaisuja.  

Innovaatiofoorumin laajennetussa ryhmässä pysähdyttiin yhdessä arvioimaan, miten ennakointidialogi onnistui suhteessa tavoitteisiinsa ja millaisia seuraavia askeleita työ avaa. Yksi tärkeimmistä oivalluksista oli, että yhteiskehittäminen ei pääty foorumissa pidettyyn työpajaan: osallistujille on merkityksellistä nähdä, miten heidän havaintojaan ja ideoitaan viedään eteenpäin. Tästä avautuu mahdollisuus rakentaa heikkojen signaalien keruusta jatkuva, viestinnällä tuettu toimintamalli, joka kokoaa yhteen ennakoinnin, asiantuntijaverkostot ja konkreettiset kehittämistoimet. 

Yhteinen ennakointikeskustelu kannattaa kytkeä kehittämisen rakenteisiin 

Innovaatiofoorumin palautteet ja arvioiva keskustelu tilaisuuden jälkeen osoittivat, että jatkossa on tärkeää tunnistaa selkeämmin polku ennakointidialogista eteenpäin: missä tuloksia voidaan hyödyntää, ketkä niitä tarvitsevat ja missä vaiheessa. Chatissa nostetussa ehdotuksessa pohdittiin, voisiko Innovaatiofoorumi tarjota ennakointidialogia myös tuleville Sosiaali- ja terveysministeriön vetämille hyvinvointialuejohdon ohjaaville verkostoille. Foorumi voisi samalla tukea hyvinvointialueiden kanssa tehtävää viestinnällistä ja kehittämisyhteistyötä sekä koota mukaan kuntia, järjestöjä, tutkimusta, kokemusasiantuntijoita ja eri alojen kehittäjiä. Jotta tällainen kytkentä ohjaukseen, päätöksentekoon ja palvelujärjestelmän kehittämiseen olisi vaikuttava, tarvitaan kuitenkin ensin yhteinen ymmärrys siitä, mihin rakenteisiin työ linkittyy, ketkä ennakointitietoa hyödyntävät ja miten vastuut jakautuvat. 

Avoimen skenaariotyöskentelyn näkökulmasta kysymys ei ole vain siitä, missä ennakointitietoa käsitellään, vaan myös siitä, ketkä pääsevät osallistumaan tulevaisuutta koskevien tulkintojen rakentamiseen. Foorumissa esiteltyä Minkkisen (2019) jäsennystä mukaillen avoin skenaariotyö voi tuoda näkyviin erilaisia näkökulmia, oletuksia ja mahdollisia tulevaisuuksia tavalla, joka täydentää suljetummissa ohjaavissa verkostoissa tehtävää valmistelua. Tästä näkökulmasta myös chatissa nostettu ehdotus Innovaatiofoorumin ennakointidialogin tarjoamisesta emt. tuleville hyvinvointialuejohdon ohjaaville verkostoille on kiinnostava avaus. Samalla se nostaa esiin haasteen: jos ennakointidialogi kytketään vahvasti ohjaaviin rakenteisiin, on huolehdittava siitä, ettei tulevaisuuskeskustelu kavennu vain hallinnollisesti määriteltyihin näkökulmiin, vaan jättää tilaa myös vaihtoehtoisille tulkinnoille ja eri toimijoiden kokemukselliselle tiedolle. 

Avoin ennakointidialogi edellyttää sitoutumista 

Tilaisuus nosti esiin myös tärkeän kysymyksen avoimen ennakointidialogin edellytyksistä.  

Jatkossa avoin alustusosuus ja varsinainen dialogiosuus kannattaa erottaa selkeämmin toisistaan. Alustukset ja yhteinen tietopohja voivat olla avoimia kaikille, mutta työpajoihin ilmoittauduttaisiin erikseen ja osallistujilta odotettaisiin sitoutumista koko työskentelyyn. Tämä tekisi osallistumisen eri muodot näkyviksi ja auttaisi mitoittamaan työpohjat, ryhmäjaot ja fasilitoinnin realistisemmin. 

Foorumin avoin ja osallistava luonne madaltaa osallistumisen kynnystä, mutta voi samalla tehdä dialogiosuudesta vähemmän velvoittavan kuin perinteinen asiantuntija-alustus. Innovaatiofoorumissa vuorovaikutus ei kuitenkaan ole alustusten jälkeinen lisäosa, vaan tapa rakentaa yhteistä ymmärrystä siitä, mitä heikot signaalit voivat tarkoittaa palvelujärjestelmän kehittämiselle. Siksi dialogi on foorumin vaikuttavuuden ydin. 

Koordinaation kannalta tämä on tärkeä oppi seuraavia foorumeita varten. Selkeämpi osallistumisen rakenne voi auttaa varmistamaan, että työ palvelee yhteistä tulkintaa ja jatkokehittämistä. Jatkossa avoimia tietopohjaisia alustuksia ja varsinaista ennakointidialogia voisi olla hyödyllistä erottaa toisistaan myös tuotosten hyödyntämisen näkökulmasta. Alustuksiin voi osallistua kuuntelijana, kun taas dialogissa syntyvää yhteistä tulkintaa olisi hyvä palauttaa erityisesti niille, jotka ovat osallistuneet sen rakentamiseen. Yhteiskehittäminen ei näin pääty työpajaan, vaan osallistujille tulee näkyväksi, miten heidän havaintojaan ja ideoitaan hyödynnetään jatkossa. Näin osallistujat voivat saada työskentelystä hyötyä omaan kehittämistyöhönsä ja voisivat samalla halutessaan linkittyä strategisempaan kehittämistoiminnan ohjaukseen ja mahdollisesti syntyviin jatkoprosesseihin. 

Blogin koostivat Innovaatiofoorumin koordinaatiosta vastaava erikoissuunnittelija Merja Ikäheimo, THL/Innokylä ja erikoissuunnittelija, sosiaalisten innovaatioiden asiantuntija Tuula Jäppinen, THL /Sosiaaliset innovaatiot lastensuojelussa koordinaatiosta